18. syyskuuta 2017 klo 11.30

Kaupassa ja apteekissa aamulla. Hain mirtazapinia ja oxaminia. Lopetin ketipinorin käytön alkukesällä omin luvin saatuani pahan myrkytyksen, täällä kävi ambulanssi parikin kertaa. Vointini oli heikentynyt jo muutaman vuoden koko ajan vain heikommaksi ja heikommaksi, kunnes lopulta en pystynyt enää syömään, enkä nukkumaan ja sydän löi jatkuvasti miten sattuu. Siihen kun päälle tuli vielä ketipinorin vieroitusoireet, harhoja, kramppeja, muurahaisia iholla jne. , olin seota kokonaan. Touhu päättyi lopulta yhtenä lauantaina meidän Naantalin terveyskeskuksen ensiavussa, kun minut laitettiin sydänseurantaan, jossa näkyi kammio lisälyöntejä tiuhaan,  ja seuraavalla viikolla aloitettiin ketin tilalla mirtazapin ( Olin siinä kohtaa ollut lääkkeitten puolesta pelkkien benzojen, betasalpaajien + lihasrelaxanttien varassa n 2 kk. Ilman Jeesusta en olisi selvinnyt mitenkään, rukoilin ja luin Raamattua joka päivä ). Mieliala lähti siitä eteenpäin nopeasti nousuun, ja suurin ongelma onkin ollut nyt manian vaara, kun en käytä tällä hetkellä mitään tasaavaa. Jatkossa näkee sitten, onko kuitenkin pakko turvautua litoon tai deprakineen, toivottavasti ei kumpaankaan. Paino on alkanut nousta myös, se tipahti alimmillaan jo 68 kg:n tienoille.
Ketipinorin vieroitusoireista voisin kertoa paljonkin, mutta sanon nyt vain lyhyesti sen olleen hirveintä mitä ikinä olen kokenut. 2-3 kuukautta meni ennen kuin aloin olla edes jollakin tapaa järjissäni. Ekan viikon aikana en nukkunut ollenkaan, ja senkin jälkeen meni vielä yli kuukausi ennen kuin ensimmäisen kerran nukuin 3-4 tuntia putkeen, siihen saakka torkahtelin vain öisin joksikin aikaa, sitten heräsin, torkahdin jossain vaiheessa uudelleen ja taas heräsin jne. Juttelin mielikuvitusolennoille  ainakin pari-kolme viikkoa.

Nyt olen viimeiset pari kuukautta kävellyt joka päivä n. 5-7 kilometriä, syönyt paljon vitamiineja ja luontaistuotteita, ja pitänyt ruokavalion vihannes, kala + kasvisvoittoisena.

Debressio on pitkälti selätetty, siltä tuntuu juuri nyt klo 11.48, sekaria ja hypoa ollut ilmassa, mutta jo illalla kaikki voi taas tuntua aivan erilaiselta, kuten kaikki 2suuntaiset tietävät. Nähtäväksi jää, mihin tie tästä eteenpäin vie, toivottavasti valoon eikä pimeään.

18. tammikuuta 2017 klo 10.45

Hammaslääkärissä aamulla. Laittoivat yhden pahasti lohjenneen takahampaan kuntoon, kaksi viikkoa sitten laitettiin tuohon edemmäs melkein kokonaan uusi hammas. Ylihuomenna suuhygienistille, sen jälkeen alkaa purukalusto olla jo aika hyvässä kunnossa. Viime syksystä asti tätä on odotettukin. Nyt lepoa. Kamalat kivut taas, eikä hammaslääkärin tuolissa makaaminen ainakaan auttanut asiaa. Vaikea hengittää, kun mm. selkä on paskana. Psori turvottanut taas sormia ja varpaita. Vaikuttaa tosi paljon mielialaan tällainen. Kävelykeppi on kuitenkin nyt pysynyt sängyn alla monta kuukautta, eli jotain hyvääkin.

3. tammikuuta 2017 klo 9.45

Kävin eilen ostamassa Turusta kortinlukijan televisioon, kun digiboxi on jo vuosia vedellyt viimeisiään. Saatiin iso joukko sillä tavoin smart-teeveen kautta HD-kanavia näkyviin, ja muutamia muitakin uusia kanavia. Oli vähän huono olo jo lähtiessä, ja ilta ja yö oli tosi kamalia. Sairastin juuri melkein kolme viikkoa kestäneen rajun flunssan, ja se kai vaikutti + maaninen liikainnostuminen ylipäätään koko kortinlukijasta ja sen mukana tulleista eduista. Pumppu hakkasi iltapäivästä lukien kovaa sydänlääkkeestä ja rauhoittavista huolimatta, ja nukkumaan mennessä tilanne vain paheni. Yökkäilin yöllä pitkään, ja jossain vaiheessa lopulta nukahdin. Aamulla olo ei ollut paljoa parempi, mutta aamulääkkeitten alettua vaikuttamaan piristyin. Oltava koko päivä kotona ja levättävä.

Joulu ja uuden vuoden vastaanotto meni hyvin. Oltiin minun vanhempien luona Aattona, syötiin hyvin ja annettiin ja saatiin kivoja lahjoja. Ensimmäinen joulu ilman isoäitiä, siinä mielessä oli haikeuttakin ilmassa.

Perjantaina hammaslääkäriin, saa nähdä mitä tuleman taas pitää. Tarkastuksessa muutama viikko sitten hammaslääkäri sanoi sen minkä tiesinkin, paljon on taas tehtävää. Toivottavasti eivät riuhdo enää enempää entisten lisäksi hampaita pois, tai pian alkaa olla tekareitten paikka.