29. lokakuuta 2016 klo 9.40

Eilen Turussa isän syntymäpäivillä. Oli ihan mukavaa. Tänään lepoa, toisessa jalassa taas jotain ihmeellistä hermokipua ja selkä paskana.
Alkaa jo näyttää selvältä, että omahoitaja on kadonnut lopullisesti jonnekin. Yli kuukausi siitä kun jokin automaatti lähetti puhelimeen viestin, että aikanne peruuntuu ja plaa plaa, ja tähän viestiin ei voi vastata. Melko ihmeellistä touhua. Mitähän tässä nyt sitten pitäisi tehdä, kun joka tapauksessa tarvitsen tuota keskustelu ym. apua? Pitää varmaan hakea lähete terveyskeskuksesta minun vanhalle psykiatrille. Ikävä vain, kun minulla on ollut jo 8-9 vuotta sama omahoitaja, mutta ei tästäkään mitään tule, että vain odotan ja odotan. Minulla on ollut kaikenlaista pientä luottamuspulaa tuon omahoitajan kanssa vähän aina, vaikka en siitä ikinä ole mitään puhunutkaan. Ehkä pitäisi, jos joskus ylipäätään vielä tavataan. Voihan tietenkin olla niinkin, että tällä kertaa on tapahtunut jotain oikeasti vakavaa?
Asian toinen puoli kuitenkin on, että tämä vuosi on ollut minulle kaikessa suhteessa tosi vaikea, ja tarvitsen luotettavaa ja turvallista hoitoverkostoa. Ei minun taudeillani varustetun ihmisen tehtävä ole murehtia hoitajansa vointia, vaan päinvastoin. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?