22. lokakuuta 2016 klo 9.35

Pata kattilaan soimaan, musta kylki kummallekin. Syytä on niin sysissä kuin sepissäkin. Asioilla on puolensa ja puolensa jne. Näitä vastaavia sanontoja riittää suomenkielessä loputtomiin. Jo pelkkä ajatus siitä, että sinä olisit oikeassa ja se toinen väärässä, tuhotaan heti alkuunsa. Sinuako vastaan olisi muka rikottu! Mitä sinä suuruudenhullussa päässäsi oikein kuvittelet itsestäsi? Lapsesta saakka meille opetetaan, että yhtä yksittäistä syyllistä mihinkään ei ole käytännössä koskaan, vaikka sarjamurhaajasta olisi kyse, vaan kaikki siinä ympärillä olevatkin ovat syyllisiä omalta osaltaan johonkin. Jokainen on ollut vaikuttamassa asioitten kulkuun ainakin vähäisessä määrin, jos ei muuten niin olemalla tekemättä millekään mitään. Mitäs seisoit pallon kulkureitillä, kun se potkaistiin päin turpaasi! Oikeaa ja väärää ei ole. On vain iso harmaa alue, jolla kaikki ihmiset vaeltavat vailla vähintäkään moraalin tajua, kuin mykät ja sokeat zombiet. Kenenkään on turha osoittaa ketään sormella. Jos joku onkin syyllistynyt johonkin, itse olet ollut jossakin toisessa tilanteessa tai elämänvaiheessa vielä pahempi. Tällaisella kehäajattelulla lopulta ketään ei tuomita mistään, tai sitten tuomitaan jokainen kaikesta mahdollisesta. Minäkö muka olisin kelvollinen heittämään ensimmäisen kiven? Minä, ihmisistä katalin, jonka koko elämä on yksi loputon syytelista?
Asian ydintä on turha etsiä, koska sitä ei ole. Loppupeleissä huomaat tallovasi reisiäsi myöten paskassa yhtä ja samaa ympyrää vuosikymmenestä toiseen eikä mikään muutu, koska me kaikki olemme syyllisiä kaikkeen tai sitten ei kukaan mihinkään.