27. syyskuuta 2016 klo 10.40

Aivan paska olo ollut jo pitkään varsinkin aamuisin, kun lääkkeet ei vielä vaikuta samalla tavoin kuin iltapäivällä. Äsken pyöräilin tuohon vähän matkan päähän Lidliin, ja se vähän helpotti. Veri ainakin lähti kiertämään. Öisin heräilen painajaisiin. Viime yönä heräsin varmaan tunteeseen siitä, että olen taas menossa vähän liian pitkälle liki kaikessa. Uskossa jumalaan, vanhojen asioitten vatvomisessa, pelaamisessa, seksissä, kauppaostoksissa ym. Nytkin meillä on mm. kaksikymmentä tölkkiä soijamaitoa, ja pakastin niin täynnä tavaraa, että tällä kertaa se voi oikeasti hajota. Masennus ja mania vuorottelee pitkin päivää, suurimman osan ajasta en kuitenkaan saa aikaiseksi mitään järkevää. Kauhu lamaannuttaa minut välittömästi, kun yritän johonkin hedelmälliseen ponnistukseen ryhtyä. Kirjoittamisesta ei ole tullut periaatteessa mitään enää vuosiin, eikä se pätkän vertaa kiinnostakaan, ja liikkumaan pystyn minimaalisen vähän verrattuna entiseen.
Perjantaina pitäisi raahautua Turkuun äidin syntymäpäiville. Saa nähdä, miten sekin reissu menee. Ihme on, jos paniikkikohtausta en saa, otan sitten lääkkeitä miten paljon hyvänsä. Liisa on töissä, joten joudun menemään yksin. Nyt jonkin aikaa pokeria, ja sitten alan lukea. Kirpparilta löysin Eminemin elämänkerran eurolla.

20. syyskuuta 2016 klo 10.20

Lopetin aamu-uinnit pari päivää sitten, kun ilmat muuttui niin kylmiksi, ja kävin pienen kävelylenkin sen sijasta nyt aamulla. Kyllä taas on jaloilla tottumista noihin patikointeihinkin. Paino on nyt pudonnut lähemmäs yhdeksästäkymmenestä kilosta n. 68-69 kiloon, ja täytyy kohta jo alkaa lisätä syömistä olan takaa ettei tipu enää noista lukemista. En olisi uskonut pari vuotta sitten, miten iso muutos elämään tuli kun jätin leivän ja kovat rasvat pois. Tuntuu, että voin syödä melkein mitä tahansa ja silti en liho, pikemminkin laihdun. Liikun hyvin vähän, koska on niin vahvat psyyke ja kipulääkitykset. Nuo aamu-uinnitkin kesäisin ja syksyisin on pelkkiä pulahduksia mereen, ei siis mitään uimahallissa altaan päästä päähän vetelyä kuten nuorena. Liisa on ollut huolissaan, kun hänen mielestään alan jo olla alipainoinen. Mutta itse kyllä koin ylipainon erittäin ahdistavana ja painajaismaisena kokemuksena, kun en edes enimmän aikaa kunnolla happea saanut ja sydän paukkui kahtasataa jo pelkästään kyljen kääntämisestä sängyssä. Toistakymmentä vuotta sitä kesti, mitkään keinot ei tuntuneet auttavan kun yritin laihtua.
Päänupin kanssa ollut vaikeaa edelleen, kuten aina. Päivittäinen pahaolo, tuska, kauhu ja ahdistus, joka yleensä helpottaa vain iltapäivisin ja iltaisin, kun lääkkeet vaikuttaa voimakkaimmin. Minuuttiakaan ei kulu, ettenkö olisi varma että kuolen lähiaikoina, ja tätä samaa paskaa on elämä ollut lapsesta asti. Monta tuttua on ollut haudassa jo iät ja ajat, ja tänäkin vuonna on mennyt rinnalta mullan alle lisää ja lisää porukkaa. Facebook on tässä suhteessa erityisen pirullinen paikka minun kaltaisille ihmisille, varsinkin jos on paljon FB-kavereita. Tuntuu, kuin jatkuvasti joku sairastuisi toinen toistaan vakavampiin juttuihin, tappaisi itsensä tai kuolisi muuten vain. Mitä vanhemmaksi tulee, sen varmemmin elämän ja elämisen jääkylmät realiteetit taotaan kovapäisimpäänkin kalloon, saati jo alunperinkin hermoromahduksen partaalla olleen takaraivoon.

13. syyskuuta 2016 klo 10.15

Soitin hammaslääkärille ja sanoin, että minulla on muutamia särkeviäkin hampaita. Sain ajan Joulukuun 2. päivään. Täytyy varmaan soittaa jollekin yksityiselle lekurille sitä ennen?
Naantali antologia meni läskiksi minun osalta, hävettää olla edes mukana. Tekstini oli kustannustoimitettu olemattomiin. Vain alku ja loppu oli jätetty jäljelle, ja tekele näyttää aivan harrastelijamaiselta painettuna. Eipä ole tosin ensimmäinen kerta kun minun käsien kautta pääsee paskaa muittenkin luettavaksi, mutta harmittaa silti. Lähetin alunperin hyvän tarinan palkintolautakunnalle luettavaksi, ja olen vanhemmiten muutenkin yrittänyt olla tarkempi sen suhteen mitä kirjoitan ja julkaisen.  Voin tietenkin käyttää alkuperäisen tarinan jossain muussa yhteydessä myöhemmin, mutta se on laiha lohtu.
Huomenna omahoitajalle.
Aamu-uinteja tältä vuodelta koossa 106. Pian alan lopettelemaan, muutaman kerran käyn varmaan vielä.
Nyt pokeria pari tuntia.