20. toukokuuta 2016 klo 8.24
Rakas isoäitini kuoli juuri hetki sitten. Pohjaton suru ja ikävä.
torstai 19. toukokuuta 2016
19. toukokuuta 2016
Raskas viikko. Lähdettiin tiistaina ruotsinlaivalle, ja juuri rinnakkain tuli tieto, että isoäidillä on korkeintaan tunteja enää elinaikaa. Yritin sitten laivalla nauttia olostani sen minkä niin ristiriitaisessa tilanteessa saatoin. Katsottiin Janne Porkan, Esa Silanderin, Anna Hanskin ym. esitykset, syötiin hyvin ja käytiin bingossakin. Eilen tultiin aamulla kotiin. Lepäsin koko päivän, mutta otti aivoon suunnattomasti kun jopa veljeni oli ehtinyt käydä katsomassa viimeistä kertaa isoäitiä. Kun tuli tämä aamu, kaikkien odotusten ja luonnonlakien vastaisesti isoäiti olikin edelleen hengissä, ja läksin heti syötyäni kahdeksan jälkeen täältä Naantalista Turkuun Runosmäen vanhainkotiin. Laitoin viestin äidille, että nähdään siellä. Surullinen oli näky kun tultiin mamman huoneeseen. En tiedä mistä ihmeestä on kysymys, mutta sängyllä ei maannut rauhallisesti kuolemaa tekevä vanhus, vaan levoton, hirveän ahdistunut, voihkiva, silmät kauhusta pullistuneina oleva ihminen. Hoitajat sanoi isoäidin saaneen tuntia aiemmin voimakasta kipulääkettä, ja laittoivat meidän nähden vielä ruiskeena rauhoittavaa perään. Ei mitään vaikutusta. Isoäiti huusi omaa äitiään, yritti nousta sängystä ylös, mölisi ja vaikeroi. Ihmettelin äidille, että mitä ihmettä tämä tällainen on? Miksi mamma ei rauhoitu? Lumelääkkeitäkö ne antavat? En tajua. Mitään tippaa ei myöskään oltu laitettu, ei nesteitä varten, eikä morfiinipumppua tms. Sekavissa mietteissä tulin kotiin. En tiedä mitä ajatella. Sain hyvästellä mamman, se kai on tärkeintä. Olisi ollut kamalaa, jos isoäiti olisi kuollut laivamatkan aikana. Kävin kyllä pari viikkoa sitten katsomassa viimeksi häntä, mutta tällainen oikea hyvästien jättäminen on kuitenkin tosi tärkeää.
Koko linja-auto matkan tiedostin voimakkaasti, että en kulje tätä reittiä isoäidin luo milloinkaan enää. En milloinkaan, että tämä on viimeinen kerta. Ulkona paistoi keväinen aurinko kauniisti, kun katsoin aurinkolasien läpi maailmaa ja itikin hiljaa.
Raskas viikko. Lähdettiin tiistaina ruotsinlaivalle, ja juuri rinnakkain tuli tieto, että isoäidillä on korkeintaan tunteja enää elinaikaa. Yritin sitten laivalla nauttia olostani sen minkä niin ristiriitaisessa tilanteessa saatoin. Katsottiin Janne Porkan, Esa Silanderin, Anna Hanskin ym. esitykset, syötiin hyvin ja käytiin bingossakin. Eilen tultiin aamulla kotiin. Lepäsin koko päivän, mutta otti aivoon suunnattomasti kun jopa veljeni oli ehtinyt käydä katsomassa viimeistä kertaa isoäitiä. Kun tuli tämä aamu, kaikkien odotusten ja luonnonlakien vastaisesti isoäiti olikin edelleen hengissä, ja läksin heti syötyäni kahdeksan jälkeen täältä Naantalista Turkuun Runosmäen vanhainkotiin. Laitoin viestin äidille, että nähdään siellä. Surullinen oli näky kun tultiin mamman huoneeseen. En tiedä mistä ihmeestä on kysymys, mutta sängyllä ei maannut rauhallisesti kuolemaa tekevä vanhus, vaan levoton, hirveän ahdistunut, voihkiva, silmät kauhusta pullistuneina oleva ihminen. Hoitajat sanoi isoäidin saaneen tuntia aiemmin voimakasta kipulääkettä, ja laittoivat meidän nähden vielä ruiskeena rauhoittavaa perään. Ei mitään vaikutusta. Isoäiti huusi omaa äitiään, yritti nousta sängystä ylös, mölisi ja vaikeroi. Ihmettelin äidille, että mitä ihmettä tämä tällainen on? Miksi mamma ei rauhoitu? Lumelääkkeitäkö ne antavat? En tajua. Mitään tippaa ei myöskään oltu laitettu, ei nesteitä varten, eikä morfiinipumppua tms. Sekavissa mietteissä tulin kotiin. En tiedä mitä ajatella. Sain hyvästellä mamman, se kai on tärkeintä. Olisi ollut kamalaa, jos isoäiti olisi kuollut laivamatkan aikana. Kävin kyllä pari viikkoa sitten katsomassa viimeksi häntä, mutta tällainen oikea hyvästien jättäminen on kuitenkin tosi tärkeää.
Koko linja-auto matkan tiedostin voimakkaasti, että en kulje tätä reittiä isoäidin luo milloinkaan enää. En milloinkaan, että tämä on viimeinen kerta. Ulkona paistoi keväinen aurinko kauniisti, kun katsoin aurinkolasien läpi maailmaa ja itikin hiljaa.
tiistai 10. toukokuuta 2016
10. toukokuuta 2016 klo 12.00
Kävin Äitienpäivän johdosta viemässä kukkia isoäidille palvelutaloon, ja loppu alkaa ihan selvästi nyt olla tosi lähellä. Löysin isoäidin ruokailutiloista pyörätuolissa makaamasta, kuolleen näköisenä, kädet ja pää leviänä pitkin pöytää. Hoitaja huikkasi iloisesti Hei, aivan kuin mitään omituista ei olisi ollut koko tilanteessa. Tyrkin mammaa sormella hetken, tarkistin hänen hengittävän, ja hetken kuluttua mamma nosti päänsä. Sanoin, että mennään huoneeseen juttelemaan ja kärräsin hänet sinne. Mamma tunnisti minut kyllä, ja juttelikin isomman osan aikaa ihan sikseen järkeviä, mutta vähän ajan päästä jutut lähti omille teilleen, ja kaikki isommatkin asiat tuli housuissa olevaan vaippaan. Tosi säälittävää katsottavaa, turha kai sanoakaan. Kuola valui purona pöydälle ym. Viimeiset vuodet, ja varsinkin viimeiset kuukaudet joulusta eteenpäin, on olleet yhtä järkyttävää alamäkeä. Ennen joulua mamma sentään pystyi vielä kulkemaan rullaattorilla edes jotenkuten. Saa nähdä, milloin tulee se viimeinen tieto mamman tilasta. Lähipäivinä varmaan.
Kenosta tuli taas 200e, ja kun vielä oli eläkepäiväkin viime viikolla, on taas laskut maksettu ja kaapit täytetty. Uintikauden avasin tänään aamulla. Kylmää oli vesi, mutta aurinko paistoi kauniisti.
Kävin Äitienpäivän johdosta viemässä kukkia isoäidille palvelutaloon, ja loppu alkaa ihan selvästi nyt olla tosi lähellä. Löysin isoäidin ruokailutiloista pyörätuolissa makaamasta, kuolleen näköisenä, kädet ja pää leviänä pitkin pöytää. Hoitaja huikkasi iloisesti Hei, aivan kuin mitään omituista ei olisi ollut koko tilanteessa. Tyrkin mammaa sormella hetken, tarkistin hänen hengittävän, ja hetken kuluttua mamma nosti päänsä. Sanoin, että mennään huoneeseen juttelemaan ja kärräsin hänet sinne. Mamma tunnisti minut kyllä, ja juttelikin isomman osan aikaa ihan sikseen järkeviä, mutta vähän ajan päästä jutut lähti omille teilleen, ja kaikki isommatkin asiat tuli housuissa olevaan vaippaan. Tosi säälittävää katsottavaa, turha kai sanoakaan. Kuola valui purona pöydälle ym. Viimeiset vuodet, ja varsinkin viimeiset kuukaudet joulusta eteenpäin, on olleet yhtä järkyttävää alamäkeä. Ennen joulua mamma sentään pystyi vielä kulkemaan rullaattorilla edes jotenkuten. Saa nähdä, milloin tulee se viimeinen tieto mamman tilasta. Lähipäivinä varmaan.
Kenosta tuli taas 200e, ja kun vielä oli eläkepäiväkin viime viikolla, on taas laskut maksettu ja kaapit täytetty. Uintikauden avasin tänään aamulla. Kylmää oli vesi, mutta aurinko paistoi kauniisti.
keskiviikko 4. toukokuuta 2016
4. toukokuuta 2016 klo 13.00
Tuo minun ketipinorista iäti turvoksissa ollut jalka oli aamulla niin häijyn äksynä, että sillä ei pystynyt astumaan ollenkaan. Viikkoihin en ole tarvinnut kävelykeppiä, joten kyllä harmitti. Kipu oli tosi kova. Hieroin jalkaa tunnin verran, ja se helpotti vähän. Tein sen jälkeen kauppareissun, vaikka ei se mitään herkkua ollut. Nyt päivällä maksellut laskuja, laittanut lottoja, jokereita ym. ja tehnyt ruokia loppuviikoksi. Pari pokeriturnausta pelasin, mutta ne meni päin persettä, joten kohta suljen läppärin ja lopunpäivää käytän tablettia. Liisa tulee vasta neljältä töistä, joten katson sitä ennen pari rikosohjelmaa digiboxista, kun ne ei kiinnosta häntä. Netflixiä täytyy tsekata taas kanssa nyt parin viikon jälkeen, kun snookerin MM-kisat loppui. Shelbystä tuli sitten mestari toiseen kertaan. Itse kannustin Kiinan Dingiä. Jotenkin vaistomaisesti sitä on aina altavastaajan puolella. Kun peli oli Shelbylle 6-0 olin iloinen, että en lyönyt ottelusta vetoa. Eipä siinä Dingillä enää paljoa ollut tehtävissä, vaikka yllättävän hyvin pistikin kampoihin vielä siitä eteenpäin.
Tuo minun ketipinorista iäti turvoksissa ollut jalka oli aamulla niin häijyn äksynä, että sillä ei pystynyt astumaan ollenkaan. Viikkoihin en ole tarvinnut kävelykeppiä, joten kyllä harmitti. Kipu oli tosi kova. Hieroin jalkaa tunnin verran, ja se helpotti vähän. Tein sen jälkeen kauppareissun, vaikka ei se mitään herkkua ollut. Nyt päivällä maksellut laskuja, laittanut lottoja, jokereita ym. ja tehnyt ruokia loppuviikoksi. Pari pokeriturnausta pelasin, mutta ne meni päin persettä, joten kohta suljen läppärin ja lopunpäivää käytän tablettia. Liisa tulee vasta neljältä töistä, joten katson sitä ennen pari rikosohjelmaa digiboxista, kun ne ei kiinnosta häntä. Netflixiä täytyy tsekata taas kanssa nyt parin viikon jälkeen, kun snookerin MM-kisat loppui. Shelbystä tuli sitten mestari toiseen kertaan. Itse kannustin Kiinan Dingiä. Jotenkin vaistomaisesti sitä on aina altavastaajan puolella. Kun peli oli Shelbylle 6-0 olin iloinen, että en lyönyt ottelusta vetoa. Eipä siinä Dingillä enää paljoa ollut tehtävissä, vaikka yllättävän hyvin pistikin kampoihin vielä siitä eteenpäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)