torstai 25. helmikuuta 2016

26. helmikuuta 2016 klo 9.05

Ihmeellinen virkailija oli vastaanotossa terveyskeskuksessa edellispäivänä. Jonoa oli jo kun tulin, ja kun lopulta oli minun vuoro selvisi miksi. Joka ikinen tieto piti tarkistaa osoitetta, Kelakorttia ja Liisan puhelinnumeroa myöten, koska virkailijan mukaan hän oli päättänyt, että nyt se tehdään ihan jokaisen kävijän kohdalla ja pannaan tiedot lopultakin kaikilta ajantasalle. Onko omakanta tuttu, virkailija kysyi yhtäkkiä ja löi nipun esitteitä kouraan. Siinä vaiheessa sanoin ihan rauhallisesti, koska taakseni oli kertynyt tosi iso määrä ihmisiä ja pelkäsin että virkailija alkaa kaupata minulle pesuaineita tai suuvettä, että ihan oikeasti tulin vain uusimaan reseptejä ja minulla on kiire kun on omahoitaja yhdeksältä. ÄLÄ  NYT  SUUTU, virkailija pamautti aivan tarpeettoman kovaa, ja tilanteesta tuli viimeistään siinä vaiheessa hyvin kiusallinen ja nolo minulle. Toivottavasti minun perässä tulleet kokivat samaa kohtelua kuin minä, etteivät jääneet siihen uskoon, että oikeasti minä olin se joka jumitin jonoa ja haastoin riitaa. Ihme tilanne.
Odottanut nyt yli viikon silmälaseja, eli pian pitäisi jo kuulua jotain kun lupasivat lasit puolessatoista viikossa. Lähtisin ihan mielelläni hakemaan niitä Turusta vaikka tänään, ehdin nyt viikonloppuna pelata pokeriturnauksia ihan kylliksi, ja ruuat ja maidotkin tuli jo haettua kaupasta.

maanantai 22. helmikuuta 2016

22. helmikuuta 2016 klo 10.05

Vihdoin maanantai. Nyt voin joka päivä jo odotella tekstiviestiä niistä uusista silmälaseista ja aurinkolaseista. Toivottavasti ovat valmiit pian. Keskiviikkona on omahoitaja, minun tuurilla lasit tietysti saa hakea juuri silloin. Kyllä minä ne silloinkin haen, mutta raskas päivä tulee siinä tapauksessa.
Eilen leikattiin vähän minun hiuksia Liisan kanssa ensimmäistä kertaa yli neljääntoista vuoteen. Latvat oli ihan kuolleet, ja näytän nyt paljon paremmalta kun tasoitettiin hiusten päitä. Koko päänahka on täynnä psoria, kuten muukin kroppa ja on aika haastavaa seurattavaa, kun varsinkin jokaisen pesun jälkeen, hiuksia irtoaa tuppokaupalla. Saa nähdä toiko parturointi asiaan mitään apua.

torstai 18. helmikuuta 2016

18. helmikuuta 2016 klo 12.05

Touhukas viikko ollut. Olen tehnyt kaikenlaista, nyt kun kolmen viikon sairastelun jälkeen taas pääsen liikkeelle. Eilen toteutin pitkäaikaisen unelman, ja kävin vihdoin optikolla Turussa hankkimassa uudet silmälasit + aurinkolasit vahvuuksilla. Kerrankin mainos piti paikkansa ja todella sain kolmet lasit yksien hinnalla, kun päälle tuli vielä 79 euron lahjakortti, jolla Liisa hakee itselleen lasit myös. Uskomattoman hyvä mieli tuli, sillä en edes muista milloin viimeksi olen ostanut itselleni jotakin oikeasti kivaa ja tarpeellista. Toisekseen tämä minun huono näkö näillä vanhoilla silmälaseilla oli kerta kaikkiaan pakko saada lopultakin kuntoon.
Tänään pelkkä kauppareissu, muuten nettailua ja telkun katsomista. Viikonlopun ruuat hankittu. Rauhaa ja iloa rinnassa. Seuraava projekti on säästää rahaa uuteen digiboxiin, sitten oltaisiin jo monen minua vaivanneen asian kanssa pitkällä. Liisan mielestä digiboxia tärkeämpi asia olisi, että laittaisin koko vaatekerrastonin ensin uusiksi, varsinkin nyt kun olen laihtunut 14 kg.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

15. helmikuuta 2016 klo 9.00

Aamulla ensimmäinen pidempi kävely pitkin rantatietä yli kolmeen viikkoon. Tuskin enää mitään influenssan jälkitauteja tarvitsee pelätä. Mutta sitten kun tuli vielä päälle tuo pirun hirveä selkäkipu, viime päivät ollut pakko vain olla enimmäkseen paikallaan. Hyvä mieli kuitenkin nyt, kun sai vähän enemmänkin raitista ilmaa ja liikuntaa kuin vain kauppareissun verran. Pala palalta rakennettava omaa itseään takaisin taas kerran. Monesko kerta, kun aloitan kaiken alusta? Painonpudotuksen jälkeen olin jo joulukuussa aika hyvässä kunnossa, jaksoin uskomattoman paljon kaikenlaista. Nyt en ole edes saunassa käynyt aikoihin. Jos vaikka menisi huomenna. Pelolle ja kauhulle ei voi antaa nyt yhtään enempää enää sijaa, tai hukka perii. On uskallettava. Pakko.

lauantai 13. helmikuuta 2016

13. helmikuuta 2016 klo 12.55

Hirveitä oireita ollut tuosta kolme viikkoa sitten alkaneesta influenssasta asti. Toivuin ajan myötä ihan mukavasti kuumeesta, kovasta yskästä ja räkätaudista, mutta pumppu on lyönyt edelleen yllättävän kovaa methoprolinista huolimatta. En tajua, miksi. Sitten pari päivää sitten sain yhtäkkiä illalla rajun krampin selkään, joka estää normaalin hengittämisen, liikkumisen ja aivan kaiken. En ole päässyt aikoihin liikkumaan ulkona normaalilla tavalla, se voi selittää osan oireista. Tai sitten se, että tuosta tiheästä sydämen sykkeestä johtuen olen joutunut ottamaan ketipinoria hiukan normaalia vähemmän, ja se on paiskannut minut tähän reaalitodellisuuteen yksinkertaisesti liian rankasti. Aistin äärettömän voimakkaasti tällä hetkellä kaiken. Tosi huono olo nytkin. Kävin aamulla kaupassa, kun en enää kestänyt jatkuvaa itseni tarkkailua ja se helpotti hetkeksi vointia.  Oli miten oli, kroppa on joka tavalla vinksin vonksin ja pahinta tällä hetkellä on aivan saatanalliset kivut, jotka varsinkin herätessä on välillä viedä totaalisesti minut täyden hulluuden rajan yli. Kohta onneksi iltapäivä oxaminien aika, ja sen jälkeen luulisi olevan edes parin tunnin ajan hermolepoa tiedossa.
Sekin on tietysti voinut vaikuttaa minuun jotenkin, kun Liisa on ollut pitkästä aikaa töissä ja minulla on liikaa aikaa ja tilaa vajota omiin pöpimaailmoihini. Faktaa on joka tapauksessa se, että olen vuodessa laihtunut 14 kiloa, ja järjellä ajatellen oloni pitäisi olla tällä hetkellä parempi, eikä pahempi, kuin esim. vuosi sitten.

tiistai 9. helmikuuta 2016

10. helmikuuta 2016 klo 8.05

Oli kyllä tosi kiva eilen päästä ulkoilemaan apteekki ja kauppareissun verran. Koko päivän oli hyvä olo sen vuoksi, mutta sitten illalla iski ihan saatanallinen selkäkipu taas kerran täysin varoittamatta. Yö meni kipuillessa, ja aamulla pelkkä kahvinkeitto ja puuron syönti oli yhtä tuskaa. Juuri kun luulin pääseväni tulevina päivinä pitkästä aikaa jo vähän enemmänkin ulos liikkeelle. Olisi ollut mukavaa käydä katsomassa isoäitiä vanhainkodissa, tai mennä Turun Citymarkettiin. Ei tässä paljon muuta voi tehdä taas kuin odottaa. Joskus nämä pahimmat kivut menee ohi parissa päivässä, toisinaan kestävät kuukausia. Psoriaatikon arkea. Onneksi on nyt sentään kaapit täynnä lääkkeitä. Tässä kunnossa en apteekkiin olisi päässyt ollenkaan.

maanantai 8. helmikuuta 2016

8. helmikuuta 2016 klo 11.10

Kaksi ja puoli viikkoa ollut influenssan takia pääasiassa sisätiloissa. Kaupassa olen käynyt, ja yhdellä lyhyellä kävelyllä. Voimat alkaneet palata vähissä erin, tosi paljon nukuttaa ja yskittää kyllä yhä. Huomenna tehtävä ensimmäinen pidempi reissu, kun on mentävä apteekkiin. Ketipinorit, psorirasva, methoprolinit ja oxaminit alkaa olla lopussa. Kaivannut ulkoilmaa valtavasti, mutta jos kävely ei suju hyppään linja-autoon vaikka takaisin tulomatkalla. Ruoka on maistunut koko ajan yllättävän hyvin, ja se on tehnyt tästä sairastelusta aika tavalla helpompaa, kuin mitä se varmaan ilman ravintoa olisi ollut.
Nyt muutama pokeriturnaus, sitten katsottava digiboxille kertyneitä ohjelmia. Ihme kun boxi on taas jonkin aikaa suostunut tallentamaan kiukuttelematta ohjelmia. Tulisipa jostain ylimääräistä rahaa, niin hakisin tuon HDthunder Smart digiboxin. Maksaa saman verran joka paikassa 299 e, mutta mitä käyttäjien kokemuksia olen lukenut, pitäisi olla joka pennin arvoinen.

maanantai 1. helmikuuta 2016

2. helmikuuta 2016 klo 9.10

Kolme kiloa tippunut influenssan vuoksi viikossa vielä entisten kymmenen kilon päälle, jotka olen laihduttanut tarkoituksella vuodessa. Paino nyt 74 kg. Jos joku olisi sanonut pari vuotta sitten, kun painoin lähes 90 kg, että olen vielä tällaisissa lukemissa, olisin nauranut ivallisesti päin naamaa. Tosi paljon helpompi olla, hengitys pelaa ja sydän lyö tasaisesti ja paljon rauhallisemmin kuin neljääntoista vuoteen. Nyt tosin tankattava energiaa, olen kuluneen puolentoista viikon sairastelun jäljiltä tosi heikossa hapessa. Eilenkin nukahdin puoli kahdeksalta, ja nukuin yhtä soittoa aamuun. Silti väsyttää edelleen. Elämä alkaa silti voittaa, niin uskon. Pahoja kipuja ympäri kroppaa kyllä, ja psori riehuu ihan hillittömästi. Sitä on kasvoissakin enemmän kuin koskaan ennen.
Liisalla vapaapäivä tänään, menee äitiään auttelemaan Turkuun. Minä pelaan muutaman pokeriturnauksen, ja nukun varmaan sen jälkeen päiväunet.