30. tammikuuta 2016 klo 9.15

Jokohan tässä uskaltaa toivoa selviävänsä hengissä tästä influenssasta. Kulunut puolitoista viikkoa on ollut aivan helvettiä. Kuume alkaa olla onneksi poissa, mutta edelleen kova yskä ja uupumus päällä. Ruoka maistunut heikosti. Äsken söin lohta, yhden perunan ja vähän salaattia. Joka päivä olen pyrkinyt syömään riittävästi, vaikka annokset onkin olleet pieniä. En tiedä paljonko mahdan enää painaa, eipähän tarvitse puhua laihduttamisesta enää ikinä varmaan mitään. Pitäisi pikemminkin alkaa jo kerätä muutama kilo takaisinkin päin.
Omahoitajalta tuli viimeinkin kirje. Seuraava aika 24. päivä tätä kuuta. On ainakin juteltavaa. Jos minulla jotakin minimaalista uskoa elämän peruspohjaan, turvallisuuteen, varmuuteen huomisesta vielä oli menneitten vuosikymmenien jälkeen jäljellä, nyt on mennyt loppukin usko ja luottamus. En tiedä, milloin seuraavan kerran jaksan enää edes ajatella jonkinlaisen uuden perustan rakentamista keskushermostolleni. Olen niin fyysisesti kuin henkisestikin aivan raunioina, enkä voi kuin toivoa nykyisten lääkkeitten pitävän minua kasassa tästä eteenpäin edes jotenkuten. Liika on liikaa. En jaksa nyt selittää tarkemmin, koska se vaatisi niin pitkää ja perinpohjaista selvitystä koko elämästäni, että en jaksa sitä nyt tässä tehdä.

26. tammikuuta 2016 klo 8.30

Viruskammoisen pahin painajainen osui sitten kohdalle, influenssa. Olen ollut perjantaista saakka kovassa kuumeessa. Keuhkot paskana, joka paikkaan sattuu ja pelkkä sängystä jääkaapille meno nostaa pulssin taivaisiin. Tosi kamalaa on ollut. Lauantaina hourailin 40 asteen kuumeessa koko päivän, enkä saanut millään nukuttua, siinä kului sitten meidän hääpäivä. Hirvittävä ahdistus ja kauhu päällä oxamineista huolimatta. Kolmen yön aikana nukuin yhteensä n. 7 tuntia kun en uskaltanut ottaa ketipinoria tarpeeksi ( ketipinor kiihdyttää pulssia entisestään ). Viime yönä lopultakin sain unta, kun päätin eilen että nyt otan edes 100 mg ketipinoria, tuli mitä tuli. Harhat ja äänet poistui, ja heräsin melko virkeänä ja selväpäisenä yöllä kahdelta. Nousin paria tuntia myöhemmin ylös, keitin puuroa ja kahvia ja ajattelin, että kyllä tämä tästä. Mutta ei mennyt kuin hetki kun tunsin oloni taas jo niin heikoksi, että olin kaatua niille sijoilleni, vaikka ainoa asia joka, lauantaita lukuunottamatta, viime päivinä minulta on onnistunut melko hyvin niin syöminen. Eli energiaa siinä mielessä pitäisi kyllä olla jonkin verran kropassa.
Ihmeellisintä tässä on, että sain Liisalta tartunnan, joka sai sen äidiltään, joka taasen sai sen Liisan siskolta ja hänen mieheltään, mutta Liisa on vain räkinyt, yskinyt ym. ja läksi äsken muitta mutkitta töihin. Kaikki me muut ollaan oltu kuoleman kielissä! Ihmeellinen tuo Liisan elimistö. Ihan joka kerta ollut vuosien varrella sama juttu. En muista kertaakaan nähneeni Liisaa sängyn pohjalla täysin toivottomassa ja voimattomassa tilassa, kuten me muut. Liisa makailee sairastaessaan ehkä muutaman päivän vähän enemmän, siinä kaikki. Edes kunnon kuumetta ei tule. Käsitämätöntä. Itse saan pelätä, selviänkö hengissäkään, kun on ennestäänkin niin montaa eri tautia. Kun siihen sitten tulee vielä monen vuorokauden 38-40 asteen kuume päälle, katastrofi on valmis. Silloin mennään ihan oikeasti elämän ja kuoleman rajamailla, ja todellakin mitataan mistä puusta mies on veistetty.
Jos jotain hyvää tästä hakemalla hakee, niin se on kyllä kiva kun sain tämän ensimmäisten joukossa, enkä viimeisten. Saanpahan parannuttuani seurata vierestä toisten sairastelua. Jokainen kokekoon vuorollaan, millaista helvettiä tämä on.

21. tammikuuta 2016 klo 11.05

Hääpäivä lauantaina, ollaan oltu 14 vuotta naimisissa. Onnellisia vuosia ovat olleet. Ilman Liisaa en missään tapauksessa olisi enää elossa. Olin aivan loppu joka tavalla, kun aikoinaan tavattiin ja tutustuttiin. Ostin Liisalle kukkia jo tänään, kun hän osti minulle eilen hääpäivän kunniaksi lehtipihvin. Paistoin ja söin sen muusin kera nyt aamulla, hyvää oli.
Yksi vanha lapsuudentoveri kirjoitteli eilen. Oli iloinen yllätys. Useimmat entiset tutut katkaisivat välit jo kymmeniä vuosia sitten, kun menin töihin seurakuntiin pariksi vuodeksi ja kerroin olevani uskossa. Kun sitten kerroin käyväni terapiassa, syöväni psyykelääkkeitä ja sairastavani kaksisuuntaista mielialahäiriötä lähti loputkin, elleivät olleet häipyneet jo alkoholistivuosinani. Vain harvoista sukulaisista, ystävistä, tutuista olen kuullut vanhemmalla iällä ja parempi niin. En haluakaan lähelleni feikkejä, snobeja, raisistisia tai ennakkoluuloisia ihmisiä. Nuorempana joustin, joustin ja joustin toisten vuoksi ja sain siitä tarpeekseni jo ajat sitten. Kestin vaikka mitä paskaa, kun olin vielä siihen aikaan tosi arka ja huono pitämään puoliani. Monilta harmeilta olisin säästynyt, jos olisin katkaissut itse välit useimpiin tuttuihin tai naisystäviin, enkä olisi kiltteyttäni odottanut niin kauan että vastapuoli tekee sen.

15. tammikuuta 2016 klo 11.05

Ihme kun ei ole tullut flunssaa. Ihan hemmetin kylmä ollut jo pari viikkoa sisälläkin. Soitin asiasta pienen vitkuttelun jälkeen huoltomiehelle, ja äijä käski vain vääntää mittarin nupin kello kuuteen. Kuten odottaa saattoi, siitä ei ollut mitään apua. Patterit on jääkylmät. Olen sitten pitänyt aamuisin uunia päällä ja lämmittänyt sillä. Liisa on nyt viikon ollut tuossa lähellä päiväkodissa töissä, ja on vain ajan kysymys milloin tuo sieltä jonkin viruksen mukanaan. Kun aikoinaan itse tein nuorena sijaisuuksia laitosapulaisena päiväkodeissa, olin jatkuvasti sairas, kuten useimmat muutkin sijaiset.
Liisan rahat tuli onneksi tänään. Maksoin laskuja, laitoin veikkaukset, lotot ja kenot ja kävin kaupassa. Nyt hyvä ja turvallinen olo. Tulkoon vaikka millaiset pakkaset, eipähän tarvitse käydä missään.

11. tammikuuta 2016 klo 8.50

Käsittämättömän ontto ja surkea olo tuli, kun Liisa lähti aamulla pitkästä aikaa töihin päiväkotiin. Ei sillä ettenkö osaisi olla yksinkin, mutta kun tämäkin työ on taas rahallisesti meille aivan yhtä tyhjän kanssa. Saamme satasen enemmän kuussa rahaa, joka tietenkin miinustetaan asumistuesta pois kuten aina. Pelkkää Liisan kiusaamista työvoimatoimiston taholta, pakkotyötä. Menet, tai pamahtaa karenssi. Onneksi homma kestää vain kolme kuukautta, ja on neljä tuntia päivässä. Toivottavasti on mukavat työkaverit. Työllistettyjä tai kuntouttavaa työtä tekeviä katsotaan joskus pitkin nenänvartta.
Laskut on joka tapauksessa ajantasalla, ja vähän rahaa säästössäkin. Tullaan toimeen, ellei hallitus keksi uusia ja taas uusia tapoja kiusata köyhiä. Kuten esim. nyt tuo apteekin 50 e omavastuu. Oli aika kallis reissu eilen, kun hain lääkkeet.
Tämä päivä menee pokerin parissa, kuten kaikki päivät. Tosi huonosti alkanut kyllä vuosi. Yhdestoista päivä ja minulla on 360 turnauspistettä koossa. Joopa joo. Ei tarvitse haaveilla, että pärjäisin turnaussarjassa tänäkään vuonna kaksisesti, ellei ihmeitä tapahdu.
Oireet olleet vähän enemmän pinnalla viime päivät. Pari lievää paniikkokohtausta, ahdistusta, painajaisia. Otin eilen ketipinoria täyden annoksen ( aika usein otan lievästi vajaan ) illalla, ja liika vauhti nyt onneksi poissa. Suuruudenhullut suunnitelmat poissa. Omahoitajasta ei ole kuulunut mitään, on kai vieläkin kipeä.

5. tammikuuta 2016 klo 10.20

Kylmää on, niin sisällä kuin ulkonakin. Kävin kaupassa aamulla, ja kädet oli aivan tunnottomat kun pääsin takaisin kotiin. Eilen olin suuren osan päivää peiton alla paksuissa vaatteissa, mutta päätä alkoi särkeä silti kylmyyden takia. En ymmärrä, miten Liisa tarkenee kävellä joka päivä pitkiä lenkkejä.
Digiboxi vetelee viimeisiään, tallentaa jos on tallentaakseen, kellonajat hyppii miten sattuu, tekstitys tulee jos on tullakseen ym. Olisi pakko hakea se kortinlukija Anttilasta, niin saataisiin smart-tv täyteen käyttöön. Rahastahan se vain kiinni on, kuten aina kaikki. Joulu tuli taas aika kalliiksi, varsinkin kun tietysti kaikki mahdolliset laskut tuli samaan syssyyn. Olisi itse asiassa aika paljon asioita joulun jäljiltä käsiteltävänä, ja tietysti juuri nyt omahoitaja sairastui ja joutui perumaan perjantaisen aikani. Lupasi ilmoitella uudesta ajasta myöhemmin.

2. tammikuuta 2016 klo 11.40

Uuden vuoden vastaanotto meni vanhan kaavan mukaan. Nukahdin kymmeneltä, ja seuraavana päivänä närästi sipsit ja ranskalaiset. Ihan kiva päivä oli, vaikka televisiosta ei tullut paljon mitään katsomisen arvoista. Katsottiin sitten Netflixistä Breaking Badia jne. Tänään kaupassa aamulla täyttämässä varastoja. Pirskatin kylmää oli ulkona, eikä sisällä ole paljoa lämpimämpi. Aioin ensin lämmittää saunan, mutta laitan huomenna. Sunnuntai on aina vähän pitkä päivä, ellei keksi jotakin muutakin mielekästä tekemistä kuin pelkkä pokerin peluu. Pidän Facebookista taukoa tänään, sain ähkyn Uuden Vuoden aattona kun toivotin varmaan sadoille ihmisille hyvää uutta vuotta. Sain kyllä itsekin toivotuksia aika paljon.
Liisa lähdössä juuri kävelylle. Minä pelaan pokeria ja pänttään espanjaa vielä jonkin aikaa, ja sitten menen peiton alle.
Miksi hemmetissä patteritkaan ei taaskaan toimi? Pakko puhua huoltomiehelle.