29. marraskuuta 2016 klo 9.40
Viime päivät kuluneet joulutouhujen, keräilemisen, pokerin, Facebookin ja Twitterin https://twitter.com/MarkoFrom parissa. Olen enimmäkseen laittanut uskonnollisia juttuja Twitteriin, vaikka alunperin oli tarkoitus tehdä siitä eräänlainen pokeriprofiili. Koko vuosi ollut yhtä ahdistusta täynnä, ja omahoitajasta olen jo lakannut edes odottamasta kuulevani enää ikinä mitään. Ei aavistustakaan minne melkein kymmenen vuoden hoitosuhteen jälkeen hävisi. Perjantaina hammaslääkäriin. Hyi hitto, että puistattaa jo etukäteen.
tiistai 29. marraskuuta 2016
perjantai 11. marraskuuta 2016
11. marraskuuta 2016 klo 11.25
Edellispäivänä kävin uudella kirpputorilla tuolla vanhan venemyymälän tiloissa. Oli hyvä paikka. Selvästikin melko varakkaat naantalilaiset myy siellä itselleen turhaksi käynyttä tavaraa, kuten toivoinkin. Oli kyllä sitten hinnatkin kohdallaan, mutta muutamia hyviä löytöjä kuitenkin tein. Sain mm. Kaj Blomqvistin Kumelalle suunnitteleman ison Natura-Pahka maljakon kahdeksalla eurolla. Laitoin siitä saman tien kuvan Instagramiin. Nyt aamulla pyöräilin apteekkiin, ja poikkesin samalla keskustan pienellä kirpparilla. Siellä ei tällä kertaa ollut mitään jännittävää, vaikka tavara oli viime kerrasta jonkin verran vaihtunutkin. Kaunis ja aurinkoinen ilma oli, mutta melko kylmä. Onneksi laitoin kunnolla vaatetta päälle.
Edellispäivänä kävin uudella kirpputorilla tuolla vanhan venemyymälän tiloissa. Oli hyvä paikka. Selvästikin melko varakkaat naantalilaiset myy siellä itselleen turhaksi käynyttä tavaraa, kuten toivoinkin. Oli kyllä sitten hinnatkin kohdallaan, mutta muutamia hyviä löytöjä kuitenkin tein. Sain mm. Kaj Blomqvistin Kumelalle suunnitteleman ison Natura-Pahka maljakon kahdeksalla eurolla. Laitoin siitä saman tien kuvan Instagramiin. Nyt aamulla pyöräilin apteekkiin, ja poikkesin samalla keskustan pienellä kirpparilla. Siellä ei tällä kertaa ollut mitään jännittävää, vaikka tavara oli viime kerrasta jonkin verran vaihtunutkin. Kaunis ja aurinkoinen ilma oli, mutta melko kylmä. Onneksi laitoin kunnolla vaatetta päälle.
perjantai 4. marraskuuta 2016
4. marraskuuta 2016 klo 11.10
Olin juuri sanomassa vaimolle, että tästä on väkisinkin tulossa parempi päivä kuin eilisestä, kun olin tosi ahdistunut. Siinä samassa kulmahammas mureni pieniksi paloiksi suuhun. Saa nähdä kuinka kallis hammasremontti on taas edessä, kun reikiäkin on vaikka kuinka. Vielä pitäisi muutama viikko jaksaa odottaa, joulukuussa aika lekurille.
Olin juuri sanomassa vaimolle, että tästä on väkisinkin tulossa parempi päivä kuin eilisestä, kun olin tosi ahdistunut. Siinä samassa kulmahammas mureni pieniksi paloiksi suuhun. Saa nähdä kuinka kallis hammasremontti on taas edessä, kun reikiäkin on vaikka kuinka. Vielä pitäisi muutama viikko jaksaa odottaa, joulukuussa aika lekurille.
perjantai 28. lokakuuta 2016
29. lokakuuta 2016 klo 9.40
Eilen Turussa isän syntymäpäivillä. Oli ihan mukavaa. Tänään lepoa, toisessa jalassa taas jotain ihmeellistä hermokipua ja selkä paskana.
Alkaa jo näyttää selvältä, että omahoitaja on kadonnut lopullisesti jonnekin. Yli kuukausi siitä kun jokin automaatti lähetti puhelimeen viestin, että aikanne peruuntuu ja plaa plaa, ja tähän viestiin ei voi vastata. Melko ihmeellistä touhua. Mitähän tässä nyt sitten pitäisi tehdä, kun joka tapauksessa tarvitsen tuota keskustelu ym. apua? Pitää varmaan hakea lähete terveyskeskuksesta minun vanhalle psykiatrille. Ikävä vain, kun minulla on ollut jo 8-9 vuotta sama omahoitaja, mutta ei tästäkään mitään tule, että vain odotan ja odotan. Minulla on ollut kaikenlaista pientä luottamuspulaa tuon omahoitajan kanssa vähän aina, vaikka en siitä ikinä ole mitään puhunutkaan. Ehkä pitäisi, jos joskus ylipäätään vielä tavataan. Voihan tietenkin olla niinkin, että tällä kertaa on tapahtunut jotain oikeasti vakavaa?
Asian toinen puoli kuitenkin on, että tämä vuosi on ollut minulle kaikessa suhteessa tosi vaikea, ja tarvitsen luotettavaa ja turvallista hoitoverkostoa. Ei minun taudeillani varustetun ihmisen tehtävä ole murehtia hoitajansa vointia, vaan päinvastoin. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?
Eilen Turussa isän syntymäpäivillä. Oli ihan mukavaa. Tänään lepoa, toisessa jalassa taas jotain ihmeellistä hermokipua ja selkä paskana.
Alkaa jo näyttää selvältä, että omahoitaja on kadonnut lopullisesti jonnekin. Yli kuukausi siitä kun jokin automaatti lähetti puhelimeen viestin, että aikanne peruuntuu ja plaa plaa, ja tähän viestiin ei voi vastata. Melko ihmeellistä touhua. Mitähän tässä nyt sitten pitäisi tehdä, kun joka tapauksessa tarvitsen tuota keskustelu ym. apua? Pitää varmaan hakea lähete terveyskeskuksesta minun vanhalle psykiatrille. Ikävä vain, kun minulla on ollut jo 8-9 vuotta sama omahoitaja, mutta ei tästäkään mitään tule, että vain odotan ja odotan. Minulla on ollut kaikenlaista pientä luottamuspulaa tuon omahoitajan kanssa vähän aina, vaikka en siitä ikinä ole mitään puhunutkaan. Ehkä pitäisi, jos joskus ylipäätään vielä tavataan. Voihan tietenkin olla niinkin, että tällä kertaa on tapahtunut jotain oikeasti vakavaa?
Asian toinen puoli kuitenkin on, että tämä vuosi on ollut minulle kaikessa suhteessa tosi vaikea, ja tarvitsen luotettavaa ja turvallista hoitoverkostoa. Ei minun taudeillani varustetun ihmisen tehtävä ole murehtia hoitajansa vointia, vaan päinvastoin. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?
lauantai 22. lokakuuta 2016
22. lokakuuta 2016 klo 9.35
Pata kattilaan soimaan, musta kylki kummallekin. Syytä on niin sysissä kuin sepissäkin. Asioilla on puolensa ja puolensa jne. Näitä vastaavia sanontoja riittää suomenkielessä loputtomiin. Jo pelkkä ajatus siitä, että sinä olisit oikeassa ja se toinen väärässä, tuhotaan heti alkuunsa. Sinuako vastaan olisi muka rikottu! Mitä sinä suuruudenhullussa päässäsi oikein kuvittelet itsestäsi? Lapsesta saakka meille opetetaan, että yhtä yksittäistä syyllistä mihinkään ei ole käytännössä koskaan, vaikka sarjamurhaajasta olisi kyse, vaan kaikki siinä ympärillä olevatkin ovat syyllisiä omalta osaltaan johonkin. Jokainen on ollut vaikuttamassa asioitten kulkuun ainakin vähäisessä määrin, jos ei muuten niin olemalla tekemättä millekään mitään. Mitäs seisoit pallon kulkureitillä, kun se potkaistiin päin turpaasi! Oikeaa ja väärää ei ole. On vain iso harmaa alue, jolla kaikki ihmiset vaeltavat vailla vähintäkään moraalin tajua, kuin mykät ja sokeat zombiet. Kenenkään on turha osoittaa ketään sormella. Jos joku onkin syyllistynyt johonkin, itse olet ollut jossakin toisessa tilanteessa tai elämänvaiheessa vielä pahempi. Tällaisella kehäajattelulla lopulta ketään ei tuomita mistään, tai sitten tuomitaan jokainen kaikesta mahdollisesta. Minäkö muka olisin kelvollinen heittämään ensimmäisen kiven? Minä, ihmisistä katalin, jonka koko elämä on yksi loputon syytelista?
Asian ydintä on turha etsiä, koska sitä ei ole. Loppupeleissä huomaat tallovasi reisiäsi myöten paskassa yhtä ja samaa ympyrää vuosikymmenestä toiseen eikä mikään muutu, koska me kaikki olemme syyllisiä kaikkeen tai sitten ei kukaan mihinkään.
Pata kattilaan soimaan, musta kylki kummallekin. Syytä on niin sysissä kuin sepissäkin. Asioilla on puolensa ja puolensa jne. Näitä vastaavia sanontoja riittää suomenkielessä loputtomiin. Jo pelkkä ajatus siitä, että sinä olisit oikeassa ja se toinen väärässä, tuhotaan heti alkuunsa. Sinuako vastaan olisi muka rikottu! Mitä sinä suuruudenhullussa päässäsi oikein kuvittelet itsestäsi? Lapsesta saakka meille opetetaan, että yhtä yksittäistä syyllistä mihinkään ei ole käytännössä koskaan, vaikka sarjamurhaajasta olisi kyse, vaan kaikki siinä ympärillä olevatkin ovat syyllisiä omalta osaltaan johonkin. Jokainen on ollut vaikuttamassa asioitten kulkuun ainakin vähäisessä määrin, jos ei muuten niin olemalla tekemättä millekään mitään. Mitäs seisoit pallon kulkureitillä, kun se potkaistiin päin turpaasi! Oikeaa ja väärää ei ole. On vain iso harmaa alue, jolla kaikki ihmiset vaeltavat vailla vähintäkään moraalin tajua, kuin mykät ja sokeat zombiet. Kenenkään on turha osoittaa ketään sormella. Jos joku onkin syyllistynyt johonkin, itse olet ollut jossakin toisessa tilanteessa tai elämänvaiheessa vielä pahempi. Tällaisella kehäajattelulla lopulta ketään ei tuomita mistään, tai sitten tuomitaan jokainen kaikesta mahdollisesta. Minäkö muka olisin kelvollinen heittämään ensimmäisen kiven? Minä, ihmisistä katalin, jonka koko elämä on yksi loputon syytelista?
Asian ydintä on turha etsiä, koska sitä ei ole. Loppupeleissä huomaat tallovasi reisiäsi myöten paskassa yhtä ja samaa ympyrää vuosikymmenestä toiseen eikä mikään muutu, koska me kaikki olemme syyllisiä kaikkeen tai sitten ei kukaan mihinkään.
torstai 20. lokakuuta 2016
20. lokakuuta 2016 klo 10.50
Löysin aika hyviä tavaroita eilen Turussa kirpputorilta mm. muutaman muumituotteen, sinisen mariskoolin ( 4 e ) ja Aku Ankka pehmolelun. Ensi viikolla isän syntymäpäivät, ei todellakaan huvittaisi mennä. Jos asioista puhutaan vihdoin ja viimein se on melkein yhtä paha, kuin jos ei puhuta. Osaan arvata, mitä on tulossa ja yököttää jo nyt. Tuju annos rauhoittavaa ja sydänlääkettä otettava pohjille.
Löysin aika hyviä tavaroita eilen Turussa kirpputorilta mm. muutaman muumituotteen, sinisen mariskoolin ( 4 e ) ja Aku Ankka pehmolelun. Ensi viikolla isän syntymäpäivät, ei todellakaan huvittaisi mennä. Jos asioista puhutaan vihdoin ja viimein se on melkein yhtä paha, kuin jos ei puhuta. Osaan arvata, mitä on tulossa ja yököttää jo nyt. Tuju annos rauhoittavaa ja sydänlääkettä otettava pohjille.
sunnuntai 16. lokakuuta 2016
perjantai 14. lokakuuta 2016
15. lokakuuta 2016 klo 8.40
Tosi paha ahdistus ollut päällä nyt jo pitkään. Eilen sain paniikkikohtauksen, joka ei ollut loppua ollenkaan. Yritin soittaa yhden puhelun, mutta löin luurin kiinni ennen kuin kukaan ehti vastata ja suljin loppupäiväksi kännykän kokonaan. Kroppa ei asettunut ennen iltalääkkeitä. Koko päivä meni pahan olon kourissa, ja hädin tuskin pystyin syömään.
Taidan olla ainoa joka vielä kuvittelee, että on jotain selvitettävää. Asiat taisi olla ajat sitten loppuunkäsitelty jo siinä vaiheessa, kun minä vasta aloin heräillä ja availla silmiäni, että jotain varmaan pitäisi tehdä, jotta tasajako saadaan aikaiseksi. Siihenkö tämä menee, että välit on pakko katkaista? Kyllä kai sitten. Mutta mitä se ratkaisisi? Epäreiluus, ällöttävä itsekkyys, täydellinen moraalittomuus ja välinpitämättömyys jäisi silti voimaan kuten aina.
Tosi paha ahdistus ollut päällä nyt jo pitkään. Eilen sain paniikkikohtauksen, joka ei ollut loppua ollenkaan. Yritin soittaa yhden puhelun, mutta löin luurin kiinni ennen kuin kukaan ehti vastata ja suljin loppupäiväksi kännykän kokonaan. Kroppa ei asettunut ennen iltalääkkeitä. Koko päivä meni pahan olon kourissa, ja hädin tuskin pystyin syömään.
Taidan olla ainoa joka vielä kuvittelee, että on jotain selvitettävää. Asiat taisi olla ajat sitten loppuunkäsitelty jo siinä vaiheessa, kun minä vasta aloin heräillä ja availla silmiäni, että jotain varmaan pitäisi tehdä, jotta tasajako saadaan aikaiseksi. Siihenkö tämä menee, että välit on pakko katkaista? Kyllä kai sitten. Mutta mitä se ratkaisisi? Epäreiluus, ällöttävä itsekkyys, täydellinen moraalittomuus ja välinpitämättömyys jäisi silti voimaan kuten aina.
sunnuntai 9. lokakuuta 2016
10.10 2016 klo 8.40
Tunnen läheisesti ihmisen, joka jo kymmenien vuosien ajan on ollut kovasti murheissaan siitä, että omat lapset tulevat aikanaan perimään hänen rahansa. Tilanne on sikäli pirullinen tälle henkilölle, että ahneuksissaan hän ei juurikaan kykene itse kuluttamaan elämänsä aikana kokoamiaan varoja, ja pankkitilille kilahtaa joka kuukausi vain lisää ja lisää rahaa. Voisi jopa sanoa, että tämä ihminen tuntee fyysistä kuvotusta jokaisesta pennistä jonka normaalissa arjessa joutuu kuluttamaan aivan tavallisiinkin juokseviin menoihin, yhtiövastikkeeseen, ruokaan, bensaan, nettiliittymään.
- Ihan hirveää tämä on.
- Niin varmaan, minä siihen.
- En saa enää nukutuksikaan. Miten tällaiseen kuseen itsensä kansa voikin joutua?
- Vaikea sanoa.
Liisalla syntymäpäivä huomenna. Hain jo eilen vähän lahjoja ja kukkia. Itsellä apteekkireissu taas edessä, ja ulkona aika vilpoinen tuuli. Ollut pieniä flunssaoireita muutaman päivän ajan.
Tähdet Tähdet ohjelmassa tipahti eilen minusta väärä henkilö. Saara Aalto vetänyt X-Factorissa hyvin, on ollut hauskaa seurattavaa.
Tunnen läheisesti ihmisen, joka jo kymmenien vuosien ajan on ollut kovasti murheissaan siitä, että omat lapset tulevat aikanaan perimään hänen rahansa. Tilanne on sikäli pirullinen tälle henkilölle, että ahneuksissaan hän ei juurikaan kykene itse kuluttamaan elämänsä aikana kokoamiaan varoja, ja pankkitilille kilahtaa joka kuukausi vain lisää ja lisää rahaa. Voisi jopa sanoa, että tämä ihminen tuntee fyysistä kuvotusta jokaisesta pennistä jonka normaalissa arjessa joutuu kuluttamaan aivan tavallisiinkin juokseviin menoihin, yhtiövastikkeeseen, ruokaan, bensaan, nettiliittymään.
- Ihan hirveää tämä on.
- Niin varmaan, minä siihen.
- En saa enää nukutuksikaan. Miten tällaiseen kuseen itsensä kansa voikin joutua?
- Vaikea sanoa.
Liisalla syntymäpäivä huomenna. Hain jo eilen vähän lahjoja ja kukkia. Itsellä apteekkireissu taas edessä, ja ulkona aika vilpoinen tuuli. Ollut pieniä flunssaoireita muutaman päivän ajan.
Tähdet Tähdet ohjelmassa tipahti eilen minusta väärä henkilö. Saara Aalto vetänyt X-Factorissa hyvin, on ollut hauskaa seurattavaa.
perjantai 7. lokakuuta 2016
7. lokakuuta 2016 klo 9.45
En yleensä sensuroi mitään kirjoittaessani, mutta nyt on pakko. Viime viikkoina minulle on valjennut muutamia niin isoja asioita, että en halua niistä kirjoittaa. Omahoitaja tietenkin perui taas kerran aikani, eikä ole lähettänyt uutta aikaa, vaikka tietää miten pirullisessa tilanteessa olen, ja miten ahdistavia aikoja olen elänyt koko tämänkin vuoden. En tiedä, mitä tehdä. Kaikki vaihtoehdot on auki. Joka tapauksessa minun on reagoitava jotenkin, ryhdyttävä joihinkin toimiin. Mutta mihin? Tätä asiaa ei voi jättää tähän. Miten käyttäytyä täysin sydämettömien sosiopaattien kanssa, joihin mikään ei vaikuta? Turha vedota oikeaan ja väärään sydämeltään jääkylmiin ihmisiin, joita vähempää ei voisi kiinnostaa mikään muu kuin oma etu, pohjaton ahneus, ja rakkaus omaan peilikuvaan. Rauhallinen järkipuhe, raivo, huuto, suuttumus? Kaikki pois laskuista. Sanon tai teen mitä hyvänsä, vastassa on vain jonkinlainen narsistisen kuiva loukkaantuminen ja ulkoa tarkkaan vuosikymmenien saatossa opeteltu, huonosti näytelty, imelän teennäinen hämmennys mekö muka tekisimme jotain väärää, ettäs kehtaatkin!
Tajusin kyllä, että kaikki viime vuodet oli pelkkää teatteria. Tiesin sen koko ajan, ja varoitin vaimoa monet kerrat menemästä halpaan. Eikä hän koskaan mennytkään. Vaimo näkee ihmisten läpi, kuten minäkin. Mutta pettymystä on vaikea välttää varautuupa siihen miten hyvin tahansa. Ainahan sitä haluaa uskoa kaikkeen ihanaan, kuin Disneyn elokuvissa. Oikeudenmukaisuuteen, yhteisölliseen rakkauteen ja välittämiseen, tasa-arvoon, keijuihin ja menninkäisiin. Mutta kun elämä ei ole satua vaan totta, ja oikeassa elämässä kaikki on ihan vihlovan varmasti perseestä. Saimme osaksemme kaikenlaisia pieniä palveluksia, lounaita hienoissa paikoissa, lahjoja joita en osannut odottaa, ystävällisyyttä ja teeskenneltyä välittämistä joka oli minulle aivan uutta. Useamman kerran melkein uskoin olevani oikeasti tervetullut. Seurasin alusta saakka koko touhua sisäänpäin hiljaa naureskellen, kuin maailman surkeinta elokuvaa. Varroin vuosien ajan kärsivällisesti, että minkähänlainen loppu tällekin pelleillylle, maailman iljettävimmälle farssille, viedä saadaan.
En yleensä sensuroi mitään kirjoittaessani, mutta nyt on pakko. Viime viikkoina minulle on valjennut muutamia niin isoja asioita, että en halua niistä kirjoittaa. Omahoitaja tietenkin perui taas kerran aikani, eikä ole lähettänyt uutta aikaa, vaikka tietää miten pirullisessa tilanteessa olen, ja miten ahdistavia aikoja olen elänyt koko tämänkin vuoden. En tiedä, mitä tehdä. Kaikki vaihtoehdot on auki. Joka tapauksessa minun on reagoitava jotenkin, ryhdyttävä joihinkin toimiin. Mutta mihin? Tätä asiaa ei voi jättää tähän. Miten käyttäytyä täysin sydämettömien sosiopaattien kanssa, joihin mikään ei vaikuta? Turha vedota oikeaan ja väärään sydämeltään jääkylmiin ihmisiin, joita vähempää ei voisi kiinnostaa mikään muu kuin oma etu, pohjaton ahneus, ja rakkaus omaan peilikuvaan. Rauhallinen järkipuhe, raivo, huuto, suuttumus? Kaikki pois laskuista. Sanon tai teen mitä hyvänsä, vastassa on vain jonkinlainen narsistisen kuiva loukkaantuminen ja ulkoa tarkkaan vuosikymmenien saatossa opeteltu, huonosti näytelty, imelän teennäinen hämmennys mekö muka tekisimme jotain väärää, ettäs kehtaatkin!
Tajusin kyllä, että kaikki viime vuodet oli pelkkää teatteria. Tiesin sen koko ajan, ja varoitin vaimoa monet kerrat menemästä halpaan. Eikä hän koskaan mennytkään. Vaimo näkee ihmisten läpi, kuten minäkin. Mutta pettymystä on vaikea välttää varautuupa siihen miten hyvin tahansa. Ainahan sitä haluaa uskoa kaikkeen ihanaan, kuin Disneyn elokuvissa. Oikeudenmukaisuuteen, yhteisölliseen rakkauteen ja välittämiseen, tasa-arvoon, keijuihin ja menninkäisiin. Mutta kun elämä ei ole satua vaan totta, ja oikeassa elämässä kaikki on ihan vihlovan varmasti perseestä. Saimme osaksemme kaikenlaisia pieniä palveluksia, lounaita hienoissa paikoissa, lahjoja joita en osannut odottaa, ystävällisyyttä ja teeskenneltyä välittämistä joka oli minulle aivan uutta. Useamman kerran melkein uskoin olevani oikeasti tervetullut. Seurasin alusta saakka koko touhua sisäänpäin hiljaa naureskellen, kuin maailman surkeinta elokuvaa. Varroin vuosien ajan kärsivällisesti, että minkähänlainen loppu tällekin pelleillylle, maailman iljettävimmälle farssille, viedä saadaan.
tiistai 27. syyskuuta 2016
27. syyskuuta 2016 klo 10.40
Aivan paska olo ollut jo pitkään varsinkin aamuisin, kun lääkkeet ei vielä vaikuta samalla tavoin kuin iltapäivällä. Äsken pyöräilin tuohon vähän matkan päähän Lidliin, ja se vähän helpotti. Veri ainakin lähti kiertämään. Öisin heräilen painajaisiin. Viime yönä heräsin varmaan tunteeseen siitä, että olen taas menossa vähän liian pitkälle liki kaikessa. Uskossa jumalaan, vanhojen asioitten vatvomisessa, pelaamisessa, seksissä, kauppaostoksissa ym. Nytkin meillä on mm. kaksikymmentä tölkkiä soijamaitoa, ja pakastin niin täynnä tavaraa, että tällä kertaa se voi oikeasti hajota. Masennus ja mania vuorottelee pitkin päivää, suurimman osan ajasta en kuitenkaan saa aikaiseksi mitään järkevää. Kauhu lamaannuttaa minut välittömästi, kun yritän johonkin hedelmälliseen ponnistukseen ryhtyä. Kirjoittamisesta ei ole tullut periaatteessa mitään enää vuosiin, eikä se pätkän vertaa kiinnostakaan, ja liikkumaan pystyn minimaalisen vähän verrattuna entiseen.
Perjantaina pitäisi raahautua Turkuun äidin syntymäpäiville. Saa nähdä, miten sekin reissu menee. Ihme on, jos paniikkikohtausta en saa, otan sitten lääkkeitä miten paljon hyvänsä. Liisa on töissä, joten joudun menemään yksin. Nyt jonkin aikaa pokeria, ja sitten alan lukea. Kirpparilta löysin Eminemin elämänkerran eurolla.
Aivan paska olo ollut jo pitkään varsinkin aamuisin, kun lääkkeet ei vielä vaikuta samalla tavoin kuin iltapäivällä. Äsken pyöräilin tuohon vähän matkan päähän Lidliin, ja se vähän helpotti. Veri ainakin lähti kiertämään. Öisin heräilen painajaisiin. Viime yönä heräsin varmaan tunteeseen siitä, että olen taas menossa vähän liian pitkälle liki kaikessa. Uskossa jumalaan, vanhojen asioitten vatvomisessa, pelaamisessa, seksissä, kauppaostoksissa ym. Nytkin meillä on mm. kaksikymmentä tölkkiä soijamaitoa, ja pakastin niin täynnä tavaraa, että tällä kertaa se voi oikeasti hajota. Masennus ja mania vuorottelee pitkin päivää, suurimman osan ajasta en kuitenkaan saa aikaiseksi mitään järkevää. Kauhu lamaannuttaa minut välittömästi, kun yritän johonkin hedelmälliseen ponnistukseen ryhtyä. Kirjoittamisesta ei ole tullut periaatteessa mitään enää vuosiin, eikä se pätkän vertaa kiinnostakaan, ja liikkumaan pystyn minimaalisen vähän verrattuna entiseen.
Perjantaina pitäisi raahautua Turkuun äidin syntymäpäiville. Saa nähdä, miten sekin reissu menee. Ihme on, jos paniikkikohtausta en saa, otan sitten lääkkeitä miten paljon hyvänsä. Liisa on töissä, joten joudun menemään yksin. Nyt jonkin aikaa pokeria, ja sitten alan lukea. Kirpparilta löysin Eminemin elämänkerran eurolla.
tiistai 20. syyskuuta 2016
20. syyskuuta 2016 klo 10.20
Lopetin aamu-uinnit pari päivää sitten, kun ilmat muuttui niin kylmiksi, ja kävin pienen kävelylenkin sen sijasta nyt aamulla. Kyllä taas on jaloilla tottumista noihin patikointeihinkin. Paino on nyt pudonnut lähemmäs yhdeksästäkymmenestä kilosta n. 68-69 kiloon, ja täytyy kohta jo alkaa lisätä syömistä olan takaa ettei tipu enää noista lukemista. En olisi uskonut pari vuotta sitten, miten iso muutos elämään tuli kun jätin leivän ja kovat rasvat pois. Tuntuu, että voin syödä melkein mitä tahansa ja silti en liho, pikemminkin laihdun. Liikun hyvin vähän, koska on niin vahvat psyyke ja kipulääkitykset. Nuo aamu-uinnitkin kesäisin ja syksyisin on pelkkiä pulahduksia mereen, ei siis mitään uimahallissa altaan päästä päähän vetelyä kuten nuorena. Liisa on ollut huolissaan, kun hänen mielestään alan jo olla alipainoinen. Mutta itse kyllä koin ylipainon erittäin ahdistavana ja painajaismaisena kokemuksena, kun en edes enimmän aikaa kunnolla happea saanut ja sydän paukkui kahtasataa jo pelkästään kyljen kääntämisestä sängyssä. Toistakymmentä vuotta sitä kesti, mitkään keinot ei tuntuneet auttavan kun yritin laihtua.
Päänupin kanssa ollut vaikeaa edelleen, kuten aina. Päivittäinen pahaolo, tuska, kauhu ja ahdistus, joka yleensä helpottaa vain iltapäivisin ja iltaisin, kun lääkkeet vaikuttaa voimakkaimmin. Minuuttiakaan ei kulu, ettenkö olisi varma että kuolen lähiaikoina, ja tätä samaa paskaa on elämä ollut lapsesta asti. Monta tuttua on ollut haudassa jo iät ja ajat, ja tänäkin vuonna on mennyt rinnalta mullan alle lisää ja lisää porukkaa. Facebook on tässä suhteessa erityisen pirullinen paikka minun kaltaisille ihmisille, varsinkin jos on paljon FB-kavereita. Tuntuu, kuin jatkuvasti joku sairastuisi toinen toistaan vakavampiin juttuihin, tappaisi itsensä tai kuolisi muuten vain. Mitä vanhemmaksi tulee, sen varmemmin elämän ja elämisen jääkylmät realiteetit taotaan kovapäisimpäänkin kalloon, saati jo alunperinkin hermoromahduksen partaalla olleen takaraivoon.
Lopetin aamu-uinnit pari päivää sitten, kun ilmat muuttui niin kylmiksi, ja kävin pienen kävelylenkin sen sijasta nyt aamulla. Kyllä taas on jaloilla tottumista noihin patikointeihinkin. Paino on nyt pudonnut lähemmäs yhdeksästäkymmenestä kilosta n. 68-69 kiloon, ja täytyy kohta jo alkaa lisätä syömistä olan takaa ettei tipu enää noista lukemista. En olisi uskonut pari vuotta sitten, miten iso muutos elämään tuli kun jätin leivän ja kovat rasvat pois. Tuntuu, että voin syödä melkein mitä tahansa ja silti en liho, pikemminkin laihdun. Liikun hyvin vähän, koska on niin vahvat psyyke ja kipulääkitykset. Nuo aamu-uinnitkin kesäisin ja syksyisin on pelkkiä pulahduksia mereen, ei siis mitään uimahallissa altaan päästä päähän vetelyä kuten nuorena. Liisa on ollut huolissaan, kun hänen mielestään alan jo olla alipainoinen. Mutta itse kyllä koin ylipainon erittäin ahdistavana ja painajaismaisena kokemuksena, kun en edes enimmän aikaa kunnolla happea saanut ja sydän paukkui kahtasataa jo pelkästään kyljen kääntämisestä sängyssä. Toistakymmentä vuotta sitä kesti, mitkään keinot ei tuntuneet auttavan kun yritin laihtua.
Päänupin kanssa ollut vaikeaa edelleen, kuten aina. Päivittäinen pahaolo, tuska, kauhu ja ahdistus, joka yleensä helpottaa vain iltapäivisin ja iltaisin, kun lääkkeet vaikuttaa voimakkaimmin. Minuuttiakaan ei kulu, ettenkö olisi varma että kuolen lähiaikoina, ja tätä samaa paskaa on elämä ollut lapsesta asti. Monta tuttua on ollut haudassa jo iät ja ajat, ja tänäkin vuonna on mennyt rinnalta mullan alle lisää ja lisää porukkaa. Facebook on tässä suhteessa erityisen pirullinen paikka minun kaltaisille ihmisille, varsinkin jos on paljon FB-kavereita. Tuntuu, kuin jatkuvasti joku sairastuisi toinen toistaan vakavampiin juttuihin, tappaisi itsensä tai kuolisi muuten vain. Mitä vanhemmaksi tulee, sen varmemmin elämän ja elämisen jääkylmät realiteetit taotaan kovapäisimpäänkin kalloon, saati jo alunperinkin hermoromahduksen partaalla olleen takaraivoon.
tiistai 13. syyskuuta 2016
13. syyskuuta 2016 klo 10.15
Soitin hammaslääkärille ja sanoin, että minulla on muutamia särkeviäkin hampaita. Sain ajan Joulukuun 2. päivään. Täytyy varmaan soittaa jollekin yksityiselle lekurille sitä ennen?
Naantali antologia meni läskiksi minun osalta, hävettää olla edes mukana. Tekstini oli kustannustoimitettu olemattomiin. Vain alku ja loppu oli jätetty jäljelle, ja tekele näyttää aivan harrastelijamaiselta painettuna. Eipä ole tosin ensimmäinen kerta kun minun käsien kautta pääsee paskaa muittenkin luettavaksi, mutta harmittaa silti. Lähetin alunperin hyvän tarinan palkintolautakunnalle luettavaksi, ja olen vanhemmiten muutenkin yrittänyt olla tarkempi sen suhteen mitä kirjoitan ja julkaisen. Voin tietenkin käyttää alkuperäisen tarinan jossain muussa yhteydessä myöhemmin, mutta se on laiha lohtu.
Huomenna omahoitajalle.
Aamu-uinteja tältä vuodelta koossa 106. Pian alan lopettelemaan, muutaman kerran käyn varmaan vielä.
Nyt pokeria pari tuntia.
Soitin hammaslääkärille ja sanoin, että minulla on muutamia särkeviäkin hampaita. Sain ajan Joulukuun 2. päivään. Täytyy varmaan soittaa jollekin yksityiselle lekurille sitä ennen?
Naantali antologia meni läskiksi minun osalta, hävettää olla edes mukana. Tekstini oli kustannustoimitettu olemattomiin. Vain alku ja loppu oli jätetty jäljelle, ja tekele näyttää aivan harrastelijamaiselta painettuna. Eipä ole tosin ensimmäinen kerta kun minun käsien kautta pääsee paskaa muittenkin luettavaksi, mutta harmittaa silti. Lähetin alunperin hyvän tarinan palkintolautakunnalle luettavaksi, ja olen vanhemmiten muutenkin yrittänyt olla tarkempi sen suhteen mitä kirjoitan ja julkaisen. Voin tietenkin käyttää alkuperäisen tarinan jossain muussa yhteydessä myöhemmin, mutta se on laiha lohtu.
Huomenna omahoitajalle.
Aamu-uinteja tältä vuodelta koossa 106. Pian alan lopettelemaan, muutaman kerran käyn varmaan vielä.
Nyt pokeria pari tuntia.
torstai 18. elokuuta 2016
18. elokuuta 2016 klo 10.05
Inhottava aamu-uinti, kun unohdin pyyhkeen kotiin. Merivesi on tässä vaiheessa vuotta jo ensinäkin aika kylmää, ja päälle kova tuuli. Vähän sain pyyhittyä kasvoja nenäliinaan, mutta muuten jouduin vetämään vaatteet märän ja hiekkaisen kropan päälle. Lämmitettävä varmaan sauna nyt aamulla.
Raha-asiat taas tiukkenemaan päin. Edellispäivänä tuli Kenosta 20 e, mutta muuten on ollut huono kausi pelillisesti meneillään. Eilen tuli melkein satasen sähkölasku, ja muitakin laskuja riittää liiankin kanssa. Onneksi on kaapit täynnä ruokaa + lääkkeitä, eli siinä mielessä asiat hyvin.
Ensi viikolla olisi se Tarinoita Naantalista kirjan julkistamistilaisuus, mutta kuten jo mainitsinkin, en mene sinne. Toivottavasti saan omat tekijäkappaleeni jotakin muuta kautta.
Inhottava aamu-uinti, kun unohdin pyyhkeen kotiin. Merivesi on tässä vaiheessa vuotta jo ensinäkin aika kylmää, ja päälle kova tuuli. Vähän sain pyyhittyä kasvoja nenäliinaan, mutta muuten jouduin vetämään vaatteet märän ja hiekkaisen kropan päälle. Lämmitettävä varmaan sauna nyt aamulla.
Raha-asiat taas tiukkenemaan päin. Edellispäivänä tuli Kenosta 20 e, mutta muuten on ollut huono kausi pelillisesti meneillään. Eilen tuli melkein satasen sähkölasku, ja muitakin laskuja riittää liiankin kanssa. Onneksi on kaapit täynnä ruokaa + lääkkeitä, eli siinä mielessä asiat hyvin.
Ensi viikolla olisi se Tarinoita Naantalista kirjan julkistamistilaisuus, mutta kuten jo mainitsinkin, en mene sinne. Toivottavasti saan omat tekijäkappaleeni jotakin muuta kautta.
torstai 11. elokuuta 2016
11. elokuuta 2016 klo 10.15
Apteekissa aamulla ja kaupassa. Ukko-Pekasta sai vakiasiakkaat litran jäätelöä, vadelmahilloa ja kassin ilmaiseksi + suffelipussin eurolla. Oli aika hyvä tarjous. Ostin samalla viikonlopun ruuat, vaikka ei meiltä kyllä paljon mitään puuttunut. Hyvä olo nyt, kun on kaikkea. Talous ollut koko vuoden melko hyvällä mallilla, kun Liisa on ollut töissä päiväkodissa. Iltapäivällä seurattava jonkun aikaa olympialaisia + katsottava digiboxista eilinen Yövahti.
Nyt pari pokeriturnausta, ja sitten luen jonkin aikaa. Aamu-uinteja koossa tältä vuodelta 74. Vesi ihmeen lämmintä edelleen, mutta niin tuskin jatkuu enää kauaa.
Apteekissa aamulla ja kaupassa. Ukko-Pekasta sai vakiasiakkaat litran jäätelöä, vadelmahilloa ja kassin ilmaiseksi + suffelipussin eurolla. Oli aika hyvä tarjous. Ostin samalla viikonlopun ruuat, vaikka ei meiltä kyllä paljon mitään puuttunut. Hyvä olo nyt, kun on kaikkea. Talous ollut koko vuoden melko hyvällä mallilla, kun Liisa on ollut töissä päiväkodissa. Iltapäivällä seurattava jonkun aikaa olympialaisia + katsottava digiboxista eilinen Yövahti.
Nyt pari pokeriturnausta, ja sitten luen jonkin aikaa. Aamu-uinteja koossa tältä vuodelta 74. Vesi ihmeen lämmintä edelleen, mutta niin tuskin jatkuu enää kauaa.
torstai 4. elokuuta 2016
4. elokuuta 2016 klo 11.35
Sain eilen parikin paniikkikohtausta liittyen siihen, kun isä ja veli toivat mamman jäämistöstä hienoja huonekaluja meille. Saimme mm. keinutuolin, satavuotta vanhan ompelukoneen, antiikkisen lipaston ja pöydän, sekä matalan koivusta tehdyn hyllyn olohuoneen ikkunan eteen. Kodista tuli nyt kyllä tosi hieno. Minulla vain karkasi mopo käsistä jo aamulla, kun aloin puunata uimasta tultuani patteria. Patterista siirryin lattian pesuun. Sitten järjestelin kaikki tavarat paikalleen, vein neljä vanhaa tuolia + nojatuolin jo ennestään tavaroista ratkeamaisillaan olevaan vinttiin, siirsin keittiön vanhan pöydän parvekkeelle ym. Liisan tultua töistä makasin hetken selälläni ja odotin pumpun rauhoittuvan, mutta kuten aina pulssi vain kiihtyi kiihtymistään. Liisa näki kämpässä monta ongelmakohtaa, jotka olin ajatellut ratkaista levättyäni, ja harmitteli kun pelastusarmeija ei päässytkään hakemaan ylimääräisiä tavaroita pois kun soitin sinne. Moni muukin juttu painoi Liisaa, ja kun jokin painaa Liisan mieltä, minun mieltä asiat alkaa ahdistaa kymmenkertaisesti. Menin siltä seisomalta vielä takaisin sähläämään ja reerastamaan vinttiin, ja sieltä tultuani olin pyörtyä ja oksentaa, ja sitten iski iso kauhu. Missään asennossa ei ollut hyvä olla, happi ei kulkenut, sydän paukkui, enkä tiennyt mitä tehdä, kun sydänlääkkeenkin olin jo ottanut. Odotin iltapäivä oxaminien vaikutuksen alkamista, ja siinä kohtaa minuutit muuttuivat tunneiksi tai lähes päiviksi. Kun kello lopulta tuli vähän yli kaksi, sain jonkinlaisen otteen kehostani takaisin, ja pystyin vähitellen taas ajattelemaan järkevästi eikä ambulanssia tällä kertaa tarvittu. Asettelin vielä hetken isoäidin valokuvia kaappiin + toin omia kirjojani vaatekaapista lipaston laatikkoon, jotta täksi päiväksi ei jäisi enää paljoa hommaa. Eikä sitten jäänytkään. Jotain pientä olen uusiin huonekaluihin liittyen touhunnut, siinä kaikki, ja nyt menen hetkeksi maata.
Sain eilen parikin paniikkikohtausta liittyen siihen, kun isä ja veli toivat mamman jäämistöstä hienoja huonekaluja meille. Saimme mm. keinutuolin, satavuotta vanhan ompelukoneen, antiikkisen lipaston ja pöydän, sekä matalan koivusta tehdyn hyllyn olohuoneen ikkunan eteen. Kodista tuli nyt kyllä tosi hieno. Minulla vain karkasi mopo käsistä jo aamulla, kun aloin puunata uimasta tultuani patteria. Patterista siirryin lattian pesuun. Sitten järjestelin kaikki tavarat paikalleen, vein neljä vanhaa tuolia + nojatuolin jo ennestään tavaroista ratkeamaisillaan olevaan vinttiin, siirsin keittiön vanhan pöydän parvekkeelle ym. Liisan tultua töistä makasin hetken selälläni ja odotin pumpun rauhoittuvan, mutta kuten aina pulssi vain kiihtyi kiihtymistään. Liisa näki kämpässä monta ongelmakohtaa, jotka olin ajatellut ratkaista levättyäni, ja harmitteli kun pelastusarmeija ei päässytkään hakemaan ylimääräisiä tavaroita pois kun soitin sinne. Moni muukin juttu painoi Liisaa, ja kun jokin painaa Liisan mieltä, minun mieltä asiat alkaa ahdistaa kymmenkertaisesti. Menin siltä seisomalta vielä takaisin sähläämään ja reerastamaan vinttiin, ja sieltä tultuani olin pyörtyä ja oksentaa, ja sitten iski iso kauhu. Missään asennossa ei ollut hyvä olla, happi ei kulkenut, sydän paukkui, enkä tiennyt mitä tehdä, kun sydänlääkkeenkin olin jo ottanut. Odotin iltapäivä oxaminien vaikutuksen alkamista, ja siinä kohtaa minuutit muuttuivat tunneiksi tai lähes päiviksi. Kun kello lopulta tuli vähän yli kaksi, sain jonkinlaisen otteen kehostani takaisin, ja pystyin vähitellen taas ajattelemaan järkevästi eikä ambulanssia tällä kertaa tarvittu. Asettelin vielä hetken isoäidin valokuvia kaappiin + toin omia kirjojani vaatekaapista lipaston laatikkoon, jotta täksi päiväksi ei jäisi enää paljoa hommaa. Eikä sitten jäänytkään. Jotain pientä olen uusiin huonekaluihin liittyen touhunnut, siinä kaikki, ja nyt menen hetkeksi maata.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2016
31. heinäkuuta 2016 klo 11.30
Arjen pieniä iloja. Kotiseutuyhdistys Vallis Gratiae otti eilen yhteyttä. Pääsin mukaan elokuussa julkaistavaan Tarinoita Naantalista -kirjaan kirjoituksellani Naantali mt-kuntoutujan silmin. Toivottivat tervetulleeksi Naantali -päivä juhlaan Kristoffer -saliin 23.08 klo 18.00 noutamaan omat palkintokappaleet teoksesta. Kysyin voisiko kirjat toimittaa minulle jollakin muulla tavalla, kun minulla on melko vahvat ja väsyttävät lääkkeet niin päänuppiin kuin psorikipuihinkin, enkä pysty sen vuoksi liikkumaan iltaisin missään. Lupasivat asian järjestyvän. Hyvä homma.
Ensi viikolla pitäisi mennä porukalla hakemaan mamman loput huonekalut tänne meille. Tosi kiva juttu jos se toteutuu. Varsinkin keinutuoli, makuuhuoneen lipasto ja keittiön pöytäkalusto on minulle rakkaita, kuten olivat isoäidillekin.
Aamu-uinti kertoja koossa nyt 66. Merivesi lämpimämpää kuin koko kesänä. Ihania aamuja ollut varsinkin tällä viikolla.
Arjen pieniä iloja. Kotiseutuyhdistys Vallis Gratiae otti eilen yhteyttä. Pääsin mukaan elokuussa julkaistavaan Tarinoita Naantalista -kirjaan kirjoituksellani Naantali mt-kuntoutujan silmin. Toivottivat tervetulleeksi Naantali -päivä juhlaan Kristoffer -saliin 23.08 klo 18.00 noutamaan omat palkintokappaleet teoksesta. Kysyin voisiko kirjat toimittaa minulle jollakin muulla tavalla, kun minulla on melko vahvat ja väsyttävät lääkkeet niin päänuppiin kuin psorikipuihinkin, enkä pysty sen vuoksi liikkumaan iltaisin missään. Lupasivat asian järjestyvän. Hyvä homma.
Ensi viikolla pitäisi mennä porukalla hakemaan mamman loput huonekalut tänne meille. Tosi kiva juttu jos se toteutuu. Varsinkin keinutuoli, makuuhuoneen lipasto ja keittiön pöytäkalusto on minulle rakkaita, kuten olivat isoäidillekin.
Aamu-uinti kertoja koossa nyt 66. Merivesi lämpimämpää kuin koko kesänä. Ihania aamuja ollut varsinkin tällä viikolla.
tiistai 19. heinäkuuta 2016
19. heinäkuuta 2016 klo 10.10
Vartin ehdin olla auringossa, kun meni pilveen. Eilen kerkesin olla sentään tunnin. Kyllä tulee taas vaikea syksy ja talvi psorin puolesta. Tosi harmillista. Tässä meren rannalla on aina kumpupilviä, lupaa sääennuste sitten miten lämmintä päivää hyvänsä. Tulin takaisin sisälle, ja nyt pelaan yhtä tyhjänpäiväistä pokeriturnausta vaikka Aku Ankkojen lukeminenkin olisi tällä hetkellä kehittävämpää. Pelit ei ole sujuneet koko vuonna, eikä viime vuodessakaan hurraamista ollut, jos kokonaissaldoa katsoo.
Eilen kuulin jotain uutta. Suomen kielen ainoa sana jossa H toimii kaksoiskonsonanttina on hihhuli. Liekö totta? Ei ainakaan heti tule itsellekään muuta sanaa mieleen?
Vartin ehdin olla auringossa, kun meni pilveen. Eilen kerkesin olla sentään tunnin. Kyllä tulee taas vaikea syksy ja talvi psorin puolesta. Tosi harmillista. Tässä meren rannalla on aina kumpupilviä, lupaa sääennuste sitten miten lämmintä päivää hyvänsä. Tulin takaisin sisälle, ja nyt pelaan yhtä tyhjänpäiväistä pokeriturnausta vaikka Aku Ankkojen lukeminenkin olisi tällä hetkellä kehittävämpää. Pelit ei ole sujuneet koko vuonna, eikä viime vuodessakaan hurraamista ollut, jos kokonaissaldoa katsoo.
Eilen kuulin jotain uutta. Suomen kielen ainoa sana jossa H toimii kaksoiskonsonanttina on hihhuli. Liekö totta? Ei ainakaan heti tule itsellekään muuta sanaa mieleen?
torstai 14. heinäkuuta 2016
14. heinäkuuta 2016 klo 11.20
Kolme kertaa käynyt tällä viikolla kirpputoreilla, ja tehnyt hyviä löytöjä. Ostin mm. vanhan puutuolin, josta tuli hyvä istuin tietokoneen eteen. Lisäksi hankin yhden uuden hyllyn kirjoja varten ( joita on joka puolella kämppää ), pinon Aku Ankan taskukirjoja, antiikkisen kattolampun, kotimaista lasia ym. Ylipäätään keräileminen on aina ollut Liisan ja lääkkeiten lisäksi yksi suurimmista minua koossa pitävistä asioista elämässäni. En voi sanoin kuvata, miten hirveältä tuntui nuorena kun pelaamisen ja viinan takia myin omaisuuteni moneen kertaan. Aina kun sain uudelleen jotain kokoon, myin maniassa taas ja taas kaiken. Miten onnellisia viimeiset viisitoista vuotta siinäkin mielessä ovatkaan olleet! Hyviä muistoja on kertynyt niin päähän, kuin esineitten muodossa kotiinkin. Kirppareille käynti käy hyvästä liikunnastakin kun tuonne meidän pieneen keskustaan on kuitenkin pari kilometriä, eikä sieltä esim. tuolin pyörällä kotiin raijaaminen ole ihan mikään ongelmaton juttu. Tiistaina käytiin Turun Länsikeskuksen kirpputoreilla, yksi minun suosikki paikoista. Mukava aina välillä käydä sielläkin, kun esillä on paljon enemmän tavaraa ja voi löytää periaatteessa ihan mitä tahansa.
Aamu-uinteja koossa nyt 49 kpl.
Kolme kertaa käynyt tällä viikolla kirpputoreilla, ja tehnyt hyviä löytöjä. Ostin mm. vanhan puutuolin, josta tuli hyvä istuin tietokoneen eteen. Lisäksi hankin yhden uuden hyllyn kirjoja varten ( joita on joka puolella kämppää ), pinon Aku Ankan taskukirjoja, antiikkisen kattolampun, kotimaista lasia ym. Ylipäätään keräileminen on aina ollut Liisan ja lääkkeiten lisäksi yksi suurimmista minua koossa pitävistä asioista elämässäni. En voi sanoin kuvata, miten hirveältä tuntui nuorena kun pelaamisen ja viinan takia myin omaisuuteni moneen kertaan. Aina kun sain uudelleen jotain kokoon, myin maniassa taas ja taas kaiken. Miten onnellisia viimeiset viisitoista vuotta siinäkin mielessä ovatkaan olleet! Hyviä muistoja on kertynyt niin päähän, kuin esineitten muodossa kotiinkin. Kirppareille käynti käy hyvästä liikunnastakin kun tuonne meidän pieneen keskustaan on kuitenkin pari kilometriä, eikä sieltä esim. tuolin pyörällä kotiin raijaaminen ole ihan mikään ongelmaton juttu. Tiistaina käytiin Turun Länsikeskuksen kirpputoreilla, yksi minun suosikki paikoista. Mukava aina välillä käydä sielläkin, kun esillä on paljon enemmän tavaraa ja voi löytää periaatteessa ihan mitä tahansa.
Aamu-uinteja koossa nyt 49 kpl.
torstai 30. kesäkuuta 2016
30. kesäkuuta 2016 klo 10.15
En missään tapauksessa tule ikinä selviämään noista ulosotto veloista ilman lottovoittoa. Pelkästään tällä viikolla on tullut muistutuksia 7-8 vuoden takaisista maksuista kymppitonnin edestä perintätoimistoista. En tajua noita summia!? Miten hemmetissä ne eivät ole vieläkään ole menneet ulosottoon? Miksi panttaavat niitä loputtomiin perinnässä? Ulosotossakin on ties miten monta kymmentätuhatta. Aina kun kuvittelen arvioivani ulosotossa olevan summan edes jotenkuten oikein, jostain ilmestyy vieläkin tuhansia ja tuhansia euroja lisämaksuja jotka ovat vasta perintätoimistossa. Täysin toivotonta tämä on. Tällaista jälkeä pelkästään yksi vuoden kestänyt maaninen kausi saa aikaan. Kärsit sen seurauksista loppuelämäsi. Puhumattakaan siitä, mitä sitä aiemmat maaniset kaudet on saaneet aikaan. Omahoitaja halusi lisätä lääkitystäni edellispäivänä kun siellä kävin, ja tapaamisia on ollut tiheämpään myöskin nyt kuin koskaan. Myönsin olevani osittain täysin hajalla, varsinkin nyt kun isoäiti kuoli. Ollut aika ahdistavaa esim. käydä tyhjentämässä mamman asuntoa tavaroista, kun koko ajan näen hänet istumassa edelleen keittiön tikarappuilla, kuin kaikki olisi kuten ennenkin. Valokuvien katseleminen on ollut erityisen tunteellista jotenkin, ja niitä ehti kertyä mammalle satamäärin, kun pappa harrasti valokuvaamista koko elämänsä ajan.
Tänän levättävä. Uimassa kävin aamulla. Liisalla lomaa heinäkuun ajan. Tehtävä jotain kivaa, jotta saan ajatukset edes hetkeksi pois kaikesta paskasta. Kotia on sisustettu uusiksi kirppariostoksilla, ja noilla isoäidin tauluilla, lasiesineillä ym. Se on kyllä ollut ihan piristävää ja hauskaa puuhaa. Liisan lisäksi kerääminen on yksi suurin syy siihen, että olen vielä edes jotenkuten pysynyt koossa, ja tosi paljon on tavaraa erityisesti viime kuukausina kertynytkin.
En missään tapauksessa tule ikinä selviämään noista ulosotto veloista ilman lottovoittoa. Pelkästään tällä viikolla on tullut muistutuksia 7-8 vuoden takaisista maksuista kymppitonnin edestä perintätoimistoista. En tajua noita summia!? Miten hemmetissä ne eivät ole vieläkään ole menneet ulosottoon? Miksi panttaavat niitä loputtomiin perinnässä? Ulosotossakin on ties miten monta kymmentätuhatta. Aina kun kuvittelen arvioivani ulosotossa olevan summan edes jotenkuten oikein, jostain ilmestyy vieläkin tuhansia ja tuhansia euroja lisämaksuja jotka ovat vasta perintätoimistossa. Täysin toivotonta tämä on. Tällaista jälkeä pelkästään yksi vuoden kestänyt maaninen kausi saa aikaan. Kärsit sen seurauksista loppuelämäsi. Puhumattakaan siitä, mitä sitä aiemmat maaniset kaudet on saaneet aikaan. Omahoitaja halusi lisätä lääkitystäni edellispäivänä kun siellä kävin, ja tapaamisia on ollut tiheämpään myöskin nyt kuin koskaan. Myönsin olevani osittain täysin hajalla, varsinkin nyt kun isoäiti kuoli. Ollut aika ahdistavaa esim. käydä tyhjentämässä mamman asuntoa tavaroista, kun koko ajan näen hänet istumassa edelleen keittiön tikarappuilla, kuin kaikki olisi kuten ennenkin. Valokuvien katseleminen on ollut erityisen tunteellista jotenkin, ja niitä ehti kertyä mammalle satamäärin, kun pappa harrasti valokuvaamista koko elämänsä ajan.
Tänän levättävä. Uimassa kävin aamulla. Liisalla lomaa heinäkuun ajan. Tehtävä jotain kivaa, jotta saan ajatukset edes hetkeksi pois kaikesta paskasta. Kotia on sisustettu uusiksi kirppariostoksilla, ja noilla isoäidin tauluilla, lasiesineillä ym. Se on kyllä ollut ihan piristävää ja hauskaa puuhaa. Liisan lisäksi kerääminen on yksi suurin syy siihen, että olen vielä edes jotenkuten pysynyt koossa, ja tosi paljon on tavaraa erityisesti viime kuukausina kertynytkin.
torstai 23. kesäkuuta 2016
23. kesäkuuta 2016 klo 13.35
Kävin saunassa jo tänään, mutta käydään varmaan L:n kanssa yhdessä vielä huomenna. Ruoaksi uusia perunoita, salaatteja, kylmäsavulohta ja silliä. Aamulla uimassa ( käyntejä nyt koossa 31 ). Satoi kaatamalla, mutta vesi ei enää ollut yhtä kylmää kuin aiempina päivinä. Hyvä ja rauhallinen Juhannus tulossa. Kaikki on valmista. Elämä on tässä.
Kävin saunassa jo tänään, mutta käydään varmaan L:n kanssa yhdessä vielä huomenna. Ruoaksi uusia perunoita, salaatteja, kylmäsavulohta ja silliä. Aamulla uimassa ( käyntejä nyt koossa 31 ). Satoi kaatamalla, mutta vesi ei enää ollut yhtä kylmää kuin aiempina päivinä. Hyvä ja rauhallinen Juhannus tulossa. Kaikki on valmista. Elämä on tässä.
maanantai 20. kesäkuuta 2016
20. kesäkuuta 2016 klo 12.00
Kaikki Juhannusta varten hankittu. Uuudet perunat, sillit, makkarat, salaatteja, mansikoita, jäätelöä, pihvejä ym. Hyvä olo nyt. Vaimokaan ei enää yskinyt yöllä, joten sain nukuttua melkein kertaakaan heräämättä aamuun asti. Toivottavasti flunssa alkaa hänellä helpottaa. Saisi ilmat viimeinkin lämmetä. Kurjaa käydä jatkuvasti uimassa jääkylmässä vedessä tuulen puhaltaessa suoraan pohjoisesta mereltä rantaan päin.
Kaikki Juhannusta varten hankittu. Uuudet perunat, sillit, makkarat, salaatteja, mansikoita, jäätelöä, pihvejä ym. Hyvä olo nyt. Vaimokaan ei enää yskinyt yöllä, joten sain nukuttua melkein kertaakaan heräämättä aamuun asti. Toivottavasti flunssa alkaa hänellä helpottaa. Saisi ilmat viimeinkin lämmetä. Kurjaa käydä jatkuvasti uimassa jääkylmässä vedessä tuulen puhaltaessa suoraan pohjoisesta mereltä rantaan päin.
torstai 16. kesäkuuta 2016
17. kesäkuuta 2016 klo 9.20
Vihdoinkin lepopäivä. Tiistaina Turussa Nättinummessa hakemassa isoäidin asunnosta tavaroita. Aika raskas reissu oli, vaikka yritin ottaa kaikenlaista vain sen verran kuin jaksan kantaa. Eilen löysin kirpputorilta halvan ja tosi siistin lasikaapin, jota en kerta kaikkiaan voinut olla ostamatta. Toin sen polkupyörän tarakalla kotiin, ja turha kai sanoakaan miten vaikeaa touhua se oli. Pelkäsin koko matkan käsien alkavan kramppaavan niin pahasti, että koko pyörä kaatuu kaappeineen päivineen. Onneksi mitään kamalaa ei sattunut, ja sain kivutkin lääkkeillä ja kylmällä vedellä asettumaan. Terveyskeskuksessa kävin edellispäivänä + eilen vielä apteekissa ja parissa kaupassa. Tänään pelkkä aamu-uinti ( nro: 25 tänä vuonna ) + pari pokeriturnausta. Sataa, joten ei kyllä tekisi mielikään mennä minnekään. Liisalla jokin äksy flunssatauti taas, jo neljäs tänä vuonna. Sääliksi kävi, kun lähti siitä huolimatta aamulla töihin.
Nyt kahvia.
Vihdoinkin lepopäivä. Tiistaina Turussa Nättinummessa hakemassa isoäidin asunnosta tavaroita. Aika raskas reissu oli, vaikka yritin ottaa kaikenlaista vain sen verran kuin jaksan kantaa. Eilen löysin kirpputorilta halvan ja tosi siistin lasikaapin, jota en kerta kaikkiaan voinut olla ostamatta. Toin sen polkupyörän tarakalla kotiin, ja turha kai sanoakaan miten vaikeaa touhua se oli. Pelkäsin koko matkan käsien alkavan kramppaavan niin pahasti, että koko pyörä kaatuu kaappeineen päivineen. Onneksi mitään kamalaa ei sattunut, ja sain kivutkin lääkkeillä ja kylmällä vedellä asettumaan. Terveyskeskuksessa kävin edellispäivänä + eilen vielä apteekissa ja parissa kaupassa. Tänään pelkkä aamu-uinti ( nro: 25 tänä vuonna ) + pari pokeriturnausta. Sataa, joten ei kyllä tekisi mielikään mennä minnekään. Liisalla jokin äksy flunssatauti taas, jo neljäs tänä vuonna. Sääliksi kävi, kun lähti siitä huolimatta aamulla töihin.
Nyt kahvia.
lauantai 11. kesäkuuta 2016
11. kesäkuuta 2016
Epätodellisia jotenkin olleet viime viikot. On vain totuttava siihen, että joku hyvin läheinen ihminen on poissa. Rukoillut paljon, ja liittynyt moniin Facebookin ulkomaisiin hengellisiin ryhmiin. Olin jo ennestään useassa jäsenenä, mutta löysin vielä lisää hyviä ryhmiä FB-kavereiden kautta.
Nyt aamulla apteekissa ja kaupassa. Jätin aamu-uinnin väliin. Yritän päästä siitä tavasta, että mereen on p a k k o mennä olipa sitten miten kamala ilma hyvänsä. Varsinkin nuo pari myrskyisempää päivää oli ihan kamalia, olin jäätyä jo ennen kuin pääsin veteen.
Epätodellisia jotenkin olleet viime viikot. On vain totuttava siihen, että joku hyvin läheinen ihminen on poissa. Rukoillut paljon, ja liittynyt moniin Facebookin ulkomaisiin hengellisiin ryhmiin. Olin jo ennestään useassa jäsenenä, mutta löysin vielä lisää hyviä ryhmiä FB-kavereiden kautta.
Nyt aamulla apteekissa ja kaupassa. Jätin aamu-uinnin väliin. Yritän päästä siitä tavasta, että mereen on p a k k o mennä olipa sitten miten kamala ilma hyvänsä. Varsinkin nuo pari myrskyisempää päivää oli ihan kamalia, olin jäätyä jo ennen kuin pääsin veteen.
perjantai 3. kesäkuuta 2016
torstai 19. toukokuuta 2016
19. toukokuuta 2016
Raskas viikko. Lähdettiin tiistaina ruotsinlaivalle, ja juuri rinnakkain tuli tieto, että isoäidillä on korkeintaan tunteja enää elinaikaa. Yritin sitten laivalla nauttia olostani sen minkä niin ristiriitaisessa tilanteessa saatoin. Katsottiin Janne Porkan, Esa Silanderin, Anna Hanskin ym. esitykset, syötiin hyvin ja käytiin bingossakin. Eilen tultiin aamulla kotiin. Lepäsin koko päivän, mutta otti aivoon suunnattomasti kun jopa veljeni oli ehtinyt käydä katsomassa viimeistä kertaa isoäitiä. Kun tuli tämä aamu, kaikkien odotusten ja luonnonlakien vastaisesti isoäiti olikin edelleen hengissä, ja läksin heti syötyäni kahdeksan jälkeen täältä Naantalista Turkuun Runosmäen vanhainkotiin. Laitoin viestin äidille, että nähdään siellä. Surullinen oli näky kun tultiin mamman huoneeseen. En tiedä mistä ihmeestä on kysymys, mutta sängyllä ei maannut rauhallisesti kuolemaa tekevä vanhus, vaan levoton, hirveän ahdistunut, voihkiva, silmät kauhusta pullistuneina oleva ihminen. Hoitajat sanoi isoäidin saaneen tuntia aiemmin voimakasta kipulääkettä, ja laittoivat meidän nähden vielä ruiskeena rauhoittavaa perään. Ei mitään vaikutusta. Isoäiti huusi omaa äitiään, yritti nousta sängystä ylös, mölisi ja vaikeroi. Ihmettelin äidille, että mitä ihmettä tämä tällainen on? Miksi mamma ei rauhoitu? Lumelääkkeitäkö ne antavat? En tajua. Mitään tippaa ei myöskään oltu laitettu, ei nesteitä varten, eikä morfiinipumppua tms. Sekavissa mietteissä tulin kotiin. En tiedä mitä ajatella. Sain hyvästellä mamman, se kai on tärkeintä. Olisi ollut kamalaa, jos isoäiti olisi kuollut laivamatkan aikana. Kävin kyllä pari viikkoa sitten katsomassa viimeksi häntä, mutta tällainen oikea hyvästien jättäminen on kuitenkin tosi tärkeää.
Koko linja-auto matkan tiedostin voimakkaasti, että en kulje tätä reittiä isoäidin luo milloinkaan enää. En milloinkaan, että tämä on viimeinen kerta. Ulkona paistoi keväinen aurinko kauniisti, kun katsoin aurinkolasien läpi maailmaa ja itikin hiljaa.
Raskas viikko. Lähdettiin tiistaina ruotsinlaivalle, ja juuri rinnakkain tuli tieto, että isoäidillä on korkeintaan tunteja enää elinaikaa. Yritin sitten laivalla nauttia olostani sen minkä niin ristiriitaisessa tilanteessa saatoin. Katsottiin Janne Porkan, Esa Silanderin, Anna Hanskin ym. esitykset, syötiin hyvin ja käytiin bingossakin. Eilen tultiin aamulla kotiin. Lepäsin koko päivän, mutta otti aivoon suunnattomasti kun jopa veljeni oli ehtinyt käydä katsomassa viimeistä kertaa isoäitiä. Kun tuli tämä aamu, kaikkien odotusten ja luonnonlakien vastaisesti isoäiti olikin edelleen hengissä, ja läksin heti syötyäni kahdeksan jälkeen täältä Naantalista Turkuun Runosmäen vanhainkotiin. Laitoin viestin äidille, että nähdään siellä. Surullinen oli näky kun tultiin mamman huoneeseen. En tiedä mistä ihmeestä on kysymys, mutta sängyllä ei maannut rauhallisesti kuolemaa tekevä vanhus, vaan levoton, hirveän ahdistunut, voihkiva, silmät kauhusta pullistuneina oleva ihminen. Hoitajat sanoi isoäidin saaneen tuntia aiemmin voimakasta kipulääkettä, ja laittoivat meidän nähden vielä ruiskeena rauhoittavaa perään. Ei mitään vaikutusta. Isoäiti huusi omaa äitiään, yritti nousta sängystä ylös, mölisi ja vaikeroi. Ihmettelin äidille, että mitä ihmettä tämä tällainen on? Miksi mamma ei rauhoitu? Lumelääkkeitäkö ne antavat? En tajua. Mitään tippaa ei myöskään oltu laitettu, ei nesteitä varten, eikä morfiinipumppua tms. Sekavissa mietteissä tulin kotiin. En tiedä mitä ajatella. Sain hyvästellä mamman, se kai on tärkeintä. Olisi ollut kamalaa, jos isoäiti olisi kuollut laivamatkan aikana. Kävin kyllä pari viikkoa sitten katsomassa viimeksi häntä, mutta tällainen oikea hyvästien jättäminen on kuitenkin tosi tärkeää.
Koko linja-auto matkan tiedostin voimakkaasti, että en kulje tätä reittiä isoäidin luo milloinkaan enää. En milloinkaan, että tämä on viimeinen kerta. Ulkona paistoi keväinen aurinko kauniisti, kun katsoin aurinkolasien läpi maailmaa ja itikin hiljaa.
tiistai 10. toukokuuta 2016
10. toukokuuta 2016 klo 12.00
Kävin Äitienpäivän johdosta viemässä kukkia isoäidille palvelutaloon, ja loppu alkaa ihan selvästi nyt olla tosi lähellä. Löysin isoäidin ruokailutiloista pyörätuolissa makaamasta, kuolleen näköisenä, kädet ja pää leviänä pitkin pöytää. Hoitaja huikkasi iloisesti Hei, aivan kuin mitään omituista ei olisi ollut koko tilanteessa. Tyrkin mammaa sormella hetken, tarkistin hänen hengittävän, ja hetken kuluttua mamma nosti päänsä. Sanoin, että mennään huoneeseen juttelemaan ja kärräsin hänet sinne. Mamma tunnisti minut kyllä, ja juttelikin isomman osan aikaa ihan sikseen järkeviä, mutta vähän ajan päästä jutut lähti omille teilleen, ja kaikki isommatkin asiat tuli housuissa olevaan vaippaan. Tosi säälittävää katsottavaa, turha kai sanoakaan. Kuola valui purona pöydälle ym. Viimeiset vuodet, ja varsinkin viimeiset kuukaudet joulusta eteenpäin, on olleet yhtä järkyttävää alamäkeä. Ennen joulua mamma sentään pystyi vielä kulkemaan rullaattorilla edes jotenkuten. Saa nähdä, milloin tulee se viimeinen tieto mamman tilasta. Lähipäivinä varmaan.
Kenosta tuli taas 200e, ja kun vielä oli eläkepäiväkin viime viikolla, on taas laskut maksettu ja kaapit täytetty. Uintikauden avasin tänään aamulla. Kylmää oli vesi, mutta aurinko paistoi kauniisti.
Kävin Äitienpäivän johdosta viemässä kukkia isoäidille palvelutaloon, ja loppu alkaa ihan selvästi nyt olla tosi lähellä. Löysin isoäidin ruokailutiloista pyörätuolissa makaamasta, kuolleen näköisenä, kädet ja pää leviänä pitkin pöytää. Hoitaja huikkasi iloisesti Hei, aivan kuin mitään omituista ei olisi ollut koko tilanteessa. Tyrkin mammaa sormella hetken, tarkistin hänen hengittävän, ja hetken kuluttua mamma nosti päänsä. Sanoin, että mennään huoneeseen juttelemaan ja kärräsin hänet sinne. Mamma tunnisti minut kyllä, ja juttelikin isomman osan aikaa ihan sikseen järkeviä, mutta vähän ajan päästä jutut lähti omille teilleen, ja kaikki isommatkin asiat tuli housuissa olevaan vaippaan. Tosi säälittävää katsottavaa, turha kai sanoakaan. Kuola valui purona pöydälle ym. Viimeiset vuodet, ja varsinkin viimeiset kuukaudet joulusta eteenpäin, on olleet yhtä järkyttävää alamäkeä. Ennen joulua mamma sentään pystyi vielä kulkemaan rullaattorilla edes jotenkuten. Saa nähdä, milloin tulee se viimeinen tieto mamman tilasta. Lähipäivinä varmaan.
Kenosta tuli taas 200e, ja kun vielä oli eläkepäiväkin viime viikolla, on taas laskut maksettu ja kaapit täytetty. Uintikauden avasin tänään aamulla. Kylmää oli vesi, mutta aurinko paistoi kauniisti.
keskiviikko 4. toukokuuta 2016
4. toukokuuta 2016 klo 13.00
Tuo minun ketipinorista iäti turvoksissa ollut jalka oli aamulla niin häijyn äksynä, että sillä ei pystynyt astumaan ollenkaan. Viikkoihin en ole tarvinnut kävelykeppiä, joten kyllä harmitti. Kipu oli tosi kova. Hieroin jalkaa tunnin verran, ja se helpotti vähän. Tein sen jälkeen kauppareissun, vaikka ei se mitään herkkua ollut. Nyt päivällä maksellut laskuja, laittanut lottoja, jokereita ym. ja tehnyt ruokia loppuviikoksi. Pari pokeriturnausta pelasin, mutta ne meni päin persettä, joten kohta suljen läppärin ja lopunpäivää käytän tablettia. Liisa tulee vasta neljältä töistä, joten katson sitä ennen pari rikosohjelmaa digiboxista, kun ne ei kiinnosta häntä. Netflixiä täytyy tsekata taas kanssa nyt parin viikon jälkeen, kun snookerin MM-kisat loppui. Shelbystä tuli sitten mestari toiseen kertaan. Itse kannustin Kiinan Dingiä. Jotenkin vaistomaisesti sitä on aina altavastaajan puolella. Kun peli oli Shelbylle 6-0 olin iloinen, että en lyönyt ottelusta vetoa. Eipä siinä Dingillä enää paljoa ollut tehtävissä, vaikka yllättävän hyvin pistikin kampoihin vielä siitä eteenpäin.
Tuo minun ketipinorista iäti turvoksissa ollut jalka oli aamulla niin häijyn äksynä, että sillä ei pystynyt astumaan ollenkaan. Viikkoihin en ole tarvinnut kävelykeppiä, joten kyllä harmitti. Kipu oli tosi kova. Hieroin jalkaa tunnin verran, ja se helpotti vähän. Tein sen jälkeen kauppareissun, vaikka ei se mitään herkkua ollut. Nyt päivällä maksellut laskuja, laittanut lottoja, jokereita ym. ja tehnyt ruokia loppuviikoksi. Pari pokeriturnausta pelasin, mutta ne meni päin persettä, joten kohta suljen läppärin ja lopunpäivää käytän tablettia. Liisa tulee vasta neljältä töistä, joten katson sitä ennen pari rikosohjelmaa digiboxista, kun ne ei kiinnosta häntä. Netflixiä täytyy tsekata taas kanssa nyt parin viikon jälkeen, kun snookerin MM-kisat loppui. Shelbystä tuli sitten mestari toiseen kertaan. Itse kannustin Kiinan Dingiä. Jotenkin vaistomaisesti sitä on aina altavastaajan puolella. Kun peli oli Shelbylle 6-0 olin iloinen, että en lyönyt ottelusta vetoa. Eipä siinä Dingillä enää paljoa ollut tehtävissä, vaikka yllättävän hyvin pistikin kampoihin vielä siitä eteenpäin.
torstai 28. huhtikuuta 2016
28. huhtikuuta 2016 klo 12.45
Vappuun valmistauduttu viime päivät. Ruuat ostettu, siivottu ja laitettu serpenttiinejä. Viime eläke on vielä tallella kokonaan, joten saan sillä maksettua ensi kuun vuokran. Viikon päästä tulevat rahat jäävät itselle. Hyvä tilanne. Fyysiset oireet olleet jo kuukausia lievempiä, kuin sitä ennen yli kymmeneen vuoteen. Suurin syy tuo painon putoaminen. Ollut paljon helpompaa joka tavalla. Paniikkikohtaukset pysyneet enimmäkseen poissa, tai ainakin kestettävissä. Betasalpaajaa vähentänyt entisestään, tuntuu kuin nukyisellään pienikin määrä olisi jo liikaa. Ahdistus silti ollut kova edelleen. Kuolema mielessä koko ajan, varsinkin kun lähipiirissä ollut kaikenlaista vakavaa sairastelua lapsesta asti, ja nyt viime aikoina erityisesti. Mutta tällaista tämä on, kaksisuuntaisen elämä. Ketipinor dementoi. Muistan yhä vähemmän asioita - joka tosin ei välttämättä ole ollenkaan huono asia, kun ottaa huomioon millaisen elämän olen elänyt ennen Liisaa. Kuulo heikentynyt ja näkö. Liikkeellä jaksan olla vain murto-osan siitä mitä viisitoista vuotta sitten. Psoriasis tunkeutuu joka soluun minussa. Vähissä erin himmenen, katoan pois - tai ainakin eri osat minusta - kunnes en enää ole olemassa. Elämässä voi nähdä paljon kauhua. Tai kauneutta.
Vappuun valmistauduttu viime päivät. Ruuat ostettu, siivottu ja laitettu serpenttiinejä. Viime eläke on vielä tallella kokonaan, joten saan sillä maksettua ensi kuun vuokran. Viikon päästä tulevat rahat jäävät itselle. Hyvä tilanne. Fyysiset oireet olleet jo kuukausia lievempiä, kuin sitä ennen yli kymmeneen vuoteen. Suurin syy tuo painon putoaminen. Ollut paljon helpompaa joka tavalla. Paniikkikohtaukset pysyneet enimmäkseen poissa, tai ainakin kestettävissä. Betasalpaajaa vähentänyt entisestään, tuntuu kuin nukyisellään pienikin määrä olisi jo liikaa. Ahdistus silti ollut kova edelleen. Kuolema mielessä koko ajan, varsinkin kun lähipiirissä ollut kaikenlaista vakavaa sairastelua lapsesta asti, ja nyt viime aikoina erityisesti. Mutta tällaista tämä on, kaksisuuntaisen elämä. Ketipinor dementoi. Muistan yhä vähemmän asioita - joka tosin ei välttämättä ole ollenkaan huono asia, kun ottaa huomioon millaisen elämän olen elänyt ennen Liisaa. Kuulo heikentynyt ja näkö. Liikkeellä jaksan olla vain murto-osan siitä mitä viisitoista vuotta sitten. Psoriasis tunkeutuu joka soluun minussa. Vähissä erin himmenen, katoan pois - tai ainakin eri osat minusta - kunnes en enää ole olemassa. Elämässä voi nähdä paljon kauhua. Tai kauneutta.
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
25. huhtikuuta 2016 klo 9.40
Käsittämättömiä summia. Taisi Tom Dwanin pelaamiset loppua vähäksi aikaa. Ei ainakaan ole kaverista paljon mitään kuulunut viime kuukausina.
torstai 21. huhtikuuta 2016
21. huhtikuuta 2016 klo 10.00
Snookerin MM-kisat alkoi viikonloppuna, eli mukavat pari viikkoa siinä mielessä edessä. Entisiä mestareita tippunut jo nyt yllättävän monta Dott, Bingham, Ebdon, Robertson.
Viime kuukaudet kuluneet pokerin ja kirpputorien parissa. Aika hyviä hankintoja tullut tehtyä tauluja, laseja, peltipurkkeja ym. Tänään aamulla kaupassa vain, ei muuta ohjelmaa vaikka onkin aurinkoinen päivä. Huomenna tulee takuueläke hyvään tilanteeseen, kun kaikki laskut maksoin jo viime viikolla. Omahoitaja soitti eilen, ja siirsi seuraavan aikani kesäkuun alkuun. Ei haitannut yhtään, kun ei edes olisi mitään puhuttavaa tai ainakaan puhumisen haluja. Vähän sama juttu kirjoittamisen kanssa.
Snookerin MM-kisat alkoi viikonloppuna, eli mukavat pari viikkoa siinä mielessä edessä. Entisiä mestareita tippunut jo nyt yllättävän monta Dott, Bingham, Ebdon, Robertson.
Viime kuukaudet kuluneet pokerin ja kirpputorien parissa. Aika hyviä hankintoja tullut tehtyä tauluja, laseja, peltipurkkeja ym. Tänään aamulla kaupassa vain, ei muuta ohjelmaa vaikka onkin aurinkoinen päivä. Huomenna tulee takuueläke hyvään tilanteeseen, kun kaikki laskut maksoin jo viime viikolla. Omahoitaja soitti eilen, ja siirsi seuraavan aikani kesäkuun alkuun. Ei haitannut yhtään, kun ei edes olisi mitään puhuttavaa tai ainakaan puhumisen haluja. Vähän sama juttu kirjoittamisen kanssa.
keskiviikko 13. huhtikuuta 2016
13. huhtikuuta 2016 klo 10.05
Sohva tuli perjantaina, ja koko kämppä näyttää nyt ihan erilaiselta. Heitettiin melko paljon arvotonta tavaraa alta pois, kun aiotaan vielä ostaa pari hyllyä keräilyesineitä varten. Käyn katsomassa hyllyjä ehkä jo huomenna Ekotorilta. Turha ostaa uusia hyllyjä kalliiseen hintaan, kun käytetytkin on ihan kauniita ja hyviä, jos vain valikoi tarkkaan. Liisa haluaisi laivalle pitkästä aikaa, ja täytyy tsekata mitä budjetti kestää ja mitä ei. Mukavaa olisi tosiaan päästä johonkin, kun ei ole aikoihin käyty missään pitämässä hauskaa.
Tutustunut tuohon Tubettamisen mystiseen maailmaan viime aikoina. Harjoittelin huvikseni eilen videoiden tekemistä englanniksi, eikä niistä hullumpia tullut. Järkytyin enemmän ulkonäöstäni, kuin englannin ääntämyksestäni. Näytän ihan kamalalta, vuosikymmenien sairastelut ja lääkitykset tehneet aika järkkyä tuhoa naamatauluun.
Sohva tuli perjantaina, ja koko kämppä näyttää nyt ihan erilaiselta. Heitettiin melko paljon arvotonta tavaraa alta pois, kun aiotaan vielä ostaa pari hyllyä keräilyesineitä varten. Käyn katsomassa hyllyjä ehkä jo huomenna Ekotorilta. Turha ostaa uusia hyllyjä kalliiseen hintaan, kun käytetytkin on ihan kauniita ja hyviä, jos vain valikoi tarkkaan. Liisa haluaisi laivalle pitkästä aikaa, ja täytyy tsekata mitä budjetti kestää ja mitä ei. Mukavaa olisi tosiaan päästä johonkin, kun ei ole aikoihin käyty missään pitämässä hauskaa.
Tutustunut tuohon Tubettamisen mystiseen maailmaan viime aikoina. Harjoittelin huvikseni eilen videoiden tekemistä englanniksi, eikä niistä hullumpia tullut. Järkytyin enemmän ulkonäöstäni, kuin englannin ääntämyksestäni. Näytän ihan kamalalta, vuosikymmenien sairastelut ja lääkitykset tehneet aika järkkyä tuhoa naamatauluun.
torstai 7. huhtikuuta 2016
7. huhtikuuta 2016 klo 12.05
Edellispäivänä vanhainkodissa isoäitiä katsomassa. Nukkui melkein koko ajan, ja vähästäkin puheesta oli vaikea saada selvää. On pyörätuoliin sidottu nykyään, sen vähän aikaa kun on syödäkseen jalkeilla. Sekin oli pirunmoinen homma, että sain isoäidin aamupalalta raijattua sänkyynsä. Ei suostunut nousemaan tuolista ylös, eikä nostaa käsien altakaan saanut, kun se muka sattuu. Sanoi olleensa pyöräilemässä, ja lupasi kesällä tulla meille Naantaliin, niin mennään Kaivohuoneelle kahveelle. Voi voi vaan...
Äsken kävin uudelleen Turussa. Ostin Tokmannilta kengät, ja Cittarista ruokaa. Kesken reissun alkoi sataa kaatamalla, ja vastoin tapojani sain linja-autossa paniikkikohtauksen. Yleensä saan niitä vain kotona. Kiersin parilla kirpparillakin, mutta olo oli huono jo siinä vaiheessa, enkä tehnyt mitään ostoksia vaan lähdin bussipysäkille.
Nyt sitten uuden sohvan odottelua, ei ole vieläkään tullut tekstiviestiä milloin tuovat, vaikka alkaisi jo olla korkea aika. Viikossa piti olla meillä.
Edellispäivänä vanhainkodissa isoäitiä katsomassa. Nukkui melkein koko ajan, ja vähästäkin puheesta oli vaikea saada selvää. On pyörätuoliin sidottu nykyään, sen vähän aikaa kun on syödäkseen jalkeilla. Sekin oli pirunmoinen homma, että sain isoäidin aamupalalta raijattua sänkyynsä. Ei suostunut nousemaan tuolista ylös, eikä nostaa käsien altakaan saanut, kun se muka sattuu. Sanoi olleensa pyöräilemässä, ja lupasi kesällä tulla meille Naantaliin, niin mennään Kaivohuoneelle kahveelle. Voi voi vaan...
Äsken kävin uudelleen Turussa. Ostin Tokmannilta kengät, ja Cittarista ruokaa. Kesken reissun alkoi sataa kaatamalla, ja vastoin tapojani sain linja-autossa paniikkikohtauksen. Yleensä saan niitä vain kotona. Kiersin parilla kirpparillakin, mutta olo oli huono jo siinä vaiheessa, enkä tehnyt mitään ostoksia vaan lähdin bussipysäkille.
Nyt sitten uuden sohvan odottelua, ei ole vieläkään tullut tekstiviestiä milloin tuovat, vaikka alkaisi jo olla korkea aika. Viikossa piti olla meillä.
lauantai 2. huhtikuuta 2016
2. huhtikuuta 2016 klo 11.05
Jessus, että voi ihminen olla väsynyt. Jäi yöunet tavallista vähemmiksi, kun kävin ylikierroksilla eilisen vuoksi. Löysin tosi kivan divaanisohvan halvalla 299e + kotiinkuljetus ja vanhan sohvan poisvienti päälle 89e. Menee kuulemma viikko, ennen kuin sohva on täällä meillä, ja nyt en malttaisi millään odottaa. Jos olisi vähänkin järkeä päässä nukkuisin päiväunet pitkästä aikaa, mutta sitten en tiedä heräisinkö näillä lääkityksillä ennen huomista. Pakko yrittää pysyä hereillä jotenkin. Hyvin sujuu nyt elämä, saa nähdä mistä päästä taas seuraavaksi romahtaa.
Jessus, että voi ihminen olla väsynyt. Jäi yöunet tavallista vähemmiksi, kun kävin ylikierroksilla eilisen vuoksi. Löysin tosi kivan divaanisohvan halvalla 299e + kotiinkuljetus ja vanhan sohvan poisvienti päälle 89e. Menee kuulemma viikko, ennen kuin sohva on täällä meillä, ja nyt en malttaisi millään odottaa. Jos olisi vähänkin järkeä päässä nukkuisin päiväunet pitkästä aikaa, mutta sitten en tiedä heräisinkö näillä lääkityksillä ennen huomista. Pakko yrittää pysyä hereillä jotenkin. Hyvin sujuu nyt elämä, saa nähdä mistä päästä taas seuraavaksi romahtaa.
torstai 31. maaliskuuta 2016
31. maaliskuuta 2016 klo 12.50
Kirpputoreilla pari päivää sitten Turussa. Löysin pari vanhaa kahvipurkkia joita olen etsinyt tosi pitkään + työpöydälle kauniin lampun. Eilen omahoitajalla, vaikka ei ollut oikeastaan mitään puhuttavaa. Kerroin keräily kokoelman karttuvan joka viikko hyvää vauhtia. Olen laittanut monista esineistä kauniita kuvia instagramiin. Huomenna pitäisi käydä ostamassa Sotkasta uusi sohva, kunhan vain saan tänään kunnolla levättyä. Nukun melkein joka yö yli kahdeksan tunnin yöunia, mutta mikään ei tunnu riittävän, kun on niin pirun väkeviä lääkkeitä. Jatkuva väsymys riesana. Yleiskuntokaan ei ole paras mahdollinen.
Kirpputoreilla pari päivää sitten Turussa. Löysin pari vanhaa kahvipurkkia joita olen etsinyt tosi pitkään + työpöydälle kauniin lampun. Eilen omahoitajalla, vaikka ei ollut oikeastaan mitään puhuttavaa. Kerroin keräily kokoelman karttuvan joka viikko hyvää vauhtia. Olen laittanut monista esineistä kauniita kuvia instagramiin. Huomenna pitäisi käydä ostamassa Sotkasta uusi sohva, kunhan vain saan tänään kunnolla levättyä. Nukun melkein joka yö yli kahdeksan tunnin yöunia, mutta mikään ei tunnu riittävän, kun on niin pirun väkeviä lääkkeitä. Jatkuva väsymys riesana. Yleiskuntokaan ei ole paras mahdollinen.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2016
23. maaliskuuta 2016 klo 12.40
Kävin ostamassa itselleni synttärilahjaksi kaksi Muumi mukia + Muumi termospullon. Maksavat aika paljon, mutta oli hyvä sijoitus. En ole koskaan ollut mikään varsinainen Muumi fani, vaikka Naantalissa asutaankin. Mutta huomaan hyvää vauhtia olevani tulossa semmoiseksi, kun kaikenlaisia Muumi tuotteita on vuosien varrella metkasti alkanut kuin itsestään kertyä.
Aamulla saunassa. Pian suljen koneen ja alan katsoa Huutokauppakeisaria. Turha kai sanoakaan, että on minun lempiohjelmia? Kaikenlainen keräily on tuonut elämääni sisältöä jo ihan lapsesta asti. Vain pimeät alkoholisti vuodet olin keräämättä. Heti kun pääsin kunnon hoitoon kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi, sain hyvät lääkkeet, omahoitajan, psykiatrin jne. aloin kerätä uudelleen.
Kävin ostamassa itselleni synttärilahjaksi kaksi Muumi mukia + Muumi termospullon. Maksavat aika paljon, mutta oli hyvä sijoitus. En ole koskaan ollut mikään varsinainen Muumi fani, vaikka Naantalissa asutaankin. Mutta huomaan hyvää vauhtia olevani tulossa semmoiseksi, kun kaikenlaisia Muumi tuotteita on vuosien varrella metkasti alkanut kuin itsestään kertyä.
Aamulla saunassa. Pian suljen koneen ja alan katsoa Huutokauppakeisaria. Turha kai sanoakaan, että on minun lempiohjelmia? Kaikenlainen keräily on tuonut elämääni sisältöä jo ihan lapsesta asti. Vain pimeät alkoholisti vuodet olin keräämättä. Heti kun pääsin kunnon hoitoon kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi, sain hyvät lääkkeet, omahoitajan, psykiatrin jne. aloin kerätä uudelleen.
maanantai 21. maaliskuuta 2016
21. maaliskuuta 2016 klo 8.40
Hyvä viikonloppu pelillisesti. Kenosta tuli yli 200 e ja pokeri sujui melko mukavasti. Liisa ollut edelleen kipeänä, ja se kyllä vähän huolestuttaa. Yskii kovaa, eikä siitä tunnu tulevan loppua ollenkaan. Liisalla on kaikenlaisia allergioita, jotka laittavat köhimään ja niiskuttamaan alinomaa, enkä ole siksi kiinnittänyt asiaan kauheasti huomiota. Mutta tämä alkaa olla jo jotain muutakin. Vaikka käytän korvatulppia, heräilen öisin siihen kun Liisa avaa kurkkuaan vessassa, kähii ja kröhii. Aamulla Liisa mietti lääkäriin menoa, mutta lähti sen sijasta töihin. Ihme on jos eivät passita samaa tietä takaisin sieltä kotiin.
Kävin kaupassa, ja ostin syntymäpäivä herkkuja. Tehdään kaakku ja syödään jäätelöä. Yritän keksiä vielä jotain muutakin. Tuossa lähellä myydään hyviä vaniljamunkkeja. Painon puolesta ei tarvitse enää murehtia mitä laitan suuhuni, kun näköjään laihdun edelleen laihtumistani. Olisi kohta varmaan se lääkärille meno minullekin paikallaan, kun omahoitaja on siitä jankuttanut jo toista vuotta.
Hyvä viikonloppu pelillisesti. Kenosta tuli yli 200 e ja pokeri sujui melko mukavasti. Liisa ollut edelleen kipeänä, ja se kyllä vähän huolestuttaa. Yskii kovaa, eikä siitä tunnu tulevan loppua ollenkaan. Liisalla on kaikenlaisia allergioita, jotka laittavat köhimään ja niiskuttamaan alinomaa, enkä ole siksi kiinnittänyt asiaan kauheasti huomiota. Mutta tämä alkaa olla jo jotain muutakin. Vaikka käytän korvatulppia, heräilen öisin siihen kun Liisa avaa kurkkuaan vessassa, kähii ja kröhii. Aamulla Liisa mietti lääkäriin menoa, mutta lähti sen sijasta töihin. Ihme on jos eivät passita samaa tietä takaisin sieltä kotiin.
Kävin kaupassa, ja ostin syntymäpäivä herkkuja. Tehdään kaakku ja syödään jäätelöä. Yritän keksiä vielä jotain muutakin. Tuossa lähellä myydään hyviä vaniljamunkkeja. Painon puolesta ei tarvitse enää murehtia mitä laitan suuhuni, kun näköjään laihdun edelleen laihtumistani. Olisi kohta varmaan se lääkärille meno minullekin paikallaan, kun omahoitaja on siitä jankuttanut jo toista vuotta.
torstai 17. maaliskuuta 2016
17. maaliskuuta 2016 klo 11.05
Tosi kiva päivä eilisen vastapainoksi. Läksin jo kahdeksalta rannalle kävelemään ja ottamaan pari kuvaa Instagramiin. Hieno ilma, kevät. Liisa lähti äitiään auttamaan Länsinummeen, minä jäin pelaamaan pokeria. Eilen pääsin yhdessä pienessä turnauksessa finaalipöytään, ja sijoituin lopulta 9. sijalle. Sain vähän kassan täytettä. Pisteet oli aivan loppu jo finaalipöydän aloittaessa, joten sijoituksen suhteen ei ollut mitään tehtävissä. Minulla oli vähän yli 2000, kun esim. viereisellä kaverilla oli 127 000. Taisin tippua vitosparilla.
Ensi viikolla syntymäpäivä. Vanhemmat tulee torstaina käymään.
Tosi kiva päivä eilisen vastapainoksi. Läksin jo kahdeksalta rannalle kävelemään ja ottamaan pari kuvaa Instagramiin. Hieno ilma, kevät. Liisa lähti äitiään auttamaan Länsinummeen, minä jäin pelaamaan pokeria. Eilen pääsin yhdessä pienessä turnauksessa finaalipöytään, ja sijoituin lopulta 9. sijalle. Sain vähän kassan täytettä. Pisteet oli aivan loppu jo finaalipöydän aloittaessa, joten sijoituksen suhteen ei ollut mitään tehtävissä. Minulla oli vähän yli 2000, kun esim. viereisellä kaverilla oli 127 000. Taisin tippua vitosparilla.
Ensi viikolla syntymäpäivä. Vanhemmat tulee torstaina käymään.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2016
16. maaliskuuta 2016 klo 9.30
Aivan perseestä tämä aamu. Ensin hörppäsin tulikuumaa kahvia vahingossa ison suullisen, ja poltin pahoin kielen ja huulet. Sen seurauksena unohdin ottaa aamulääkkeet, ja sain rajun paniikkikohtauksen joka ei ollut talttua millään helvetilläkään. Kävelylenkki jäi tekemättä, ja se kyllä harmittaa kun on tosi hieno ilma. Päälle vielä uunilohesta tullut närästys, joka tietenkin pahensi paniikikohtausta entisestään, kun sydän löi jo valmiiksi lujaa. Nyt sitten yrittänyt keskittyä pokeriturnauksiin ja musiikin kuunteluun, mutta ei siitä oikein mitään ole tullut. Tylsää istua sisällä ja tuhlata kaiken aikansa itsensä ja oireittensa tarkkailuun, johonkin muuhunkin voisi elämänsä käyttää. Kun edes kirpputorille taas pääsisi. Tuntuu kuin invalidisoituisin henkisesti vuosi vuodelta pahemmin edelleen, vaikka jo alta parikymppisenä olin aika ajoin täysin toimintakyvytön. Miten vitun pahaksi tämä oikein voi mennä? Aina kun luulen lopullisen hermoromahduksen pohjan tulleen saavutetuksi, sen alta löytyy vielä yksi porras, ja sen jälkeenkin yksi porras, alemmas.
Käytännön asiat on kaikki hyvin, raha-asioita lukuun laskematta. Minulla on paljon eväitä johonkin parempaan, rikkaaseen elämään. Tämän ei tarvitsisi olla tällaista, varsinkaan enää nyt kun olen laihtunut toistakymmentä kiloa. Rohkeutta lisää. Mene päin isoimpiakin aaltoja, pelotta.
Aivan perseestä tämä aamu. Ensin hörppäsin tulikuumaa kahvia vahingossa ison suullisen, ja poltin pahoin kielen ja huulet. Sen seurauksena unohdin ottaa aamulääkkeet, ja sain rajun paniikkikohtauksen joka ei ollut talttua millään helvetilläkään. Kävelylenkki jäi tekemättä, ja se kyllä harmittaa kun on tosi hieno ilma. Päälle vielä uunilohesta tullut närästys, joka tietenkin pahensi paniikikohtausta entisestään, kun sydän löi jo valmiiksi lujaa. Nyt sitten yrittänyt keskittyä pokeriturnauksiin ja musiikin kuunteluun, mutta ei siitä oikein mitään ole tullut. Tylsää istua sisällä ja tuhlata kaiken aikansa itsensä ja oireittensa tarkkailuun, johonkin muuhunkin voisi elämänsä käyttää. Kun edes kirpputorille taas pääsisi. Tuntuu kuin invalidisoituisin henkisesti vuosi vuodelta pahemmin edelleen, vaikka jo alta parikymppisenä olin aika ajoin täysin toimintakyvytön. Miten vitun pahaksi tämä oikein voi mennä? Aina kun luulen lopullisen hermoromahduksen pohjan tulleen saavutetuksi, sen alta löytyy vielä yksi porras, ja sen jälkeenkin yksi porras, alemmas.
Käytännön asiat on kaikki hyvin, raha-asioita lukuun laskematta. Minulla on paljon eväitä johonkin parempaan, rikkaaseen elämään. Tämän ei tarvitsisi olla tällaista, varsinkaan enää nyt kun olen laihtunut toistakymmentä kiloa. Rohkeutta lisää. Mene päin isoimpiakin aaltoja, pelotta.
tiistai 15. maaliskuuta 2016
15. maaliskuuta 2016 klo 13.05
Eilen pitkällä kävelyllä rannalla. Tänään aamulla kaupassa. Pitäisi käydä ostamassa Turusta kortinlukija smart-televisioon, ellen sitten kaikkien kääntämisten ja vääntämisten jälkeen kuitenkin lopulta päädy uuteen digiboxiin. Jos ostan kortinlukijan pitäisi ostaa samalla ulkoinen tallennusasema. Kumpikin vaihtoehto on yhtä kallista tai halpaa lystiä. Varmaa on ainakin se, että vanha boxi vetelee nyt kerta kaikkiaan viimeisiään ja sama juttu on tämän läppärin kanssa. Uusi sohvakin pitäisi hankkia ja isompi kirjahylly. Päätä tässä sitten mistä päästä alkaa kukkaroaan keventämään. Olen viime kuukaudet säästänyt kovasti, ja ennen kuin laskuja alkaa taas tulla sarjatulena, kannattaisi ainakin jokin sijoitus rahamielessä tehdä.
Eilen pitkällä kävelyllä rannalla. Tänään aamulla kaupassa. Pitäisi käydä ostamassa Turusta kortinlukija smart-televisioon, ellen sitten kaikkien kääntämisten ja vääntämisten jälkeen kuitenkin lopulta päädy uuteen digiboxiin. Jos ostan kortinlukijan pitäisi ostaa samalla ulkoinen tallennusasema. Kumpikin vaihtoehto on yhtä kallista tai halpaa lystiä. Varmaa on ainakin se, että vanha boxi vetelee nyt kerta kaikkiaan viimeisiään ja sama juttu on tämän läppärin kanssa. Uusi sohvakin pitäisi hankkia ja isompi kirjahylly. Päätä tässä sitten mistä päästä alkaa kukkaroaan keventämään. Olen viime kuukaudet säästänyt kovasti, ja ennen kuin laskuja alkaa taas tulla sarjatulena, kannattaisi ainakin jokin sijoitus rahamielessä tehdä.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2016
10. maaliskuuta 2016 klo 9.35
Laskut maksettu ja käyty kaupassa. Taas saa olla rauhallisin mielin vähän aikaa. Laitoin PayPaliin muutaman kympin, kun sieltä menee Spotify ja Netflix maksut, eipähän tarvitse murehtia ennen kesäkuuta sitäkään. Maaliskuu jo, pian aloitan taas aamu-uinnit. Toivottavasti saan psorin edes vähän kuriin tulevina kuukausina. Nyt musiikkia ja pokeria. Liisa lähdössä Turkuun hakemaan silmälaseja ja äitiään auttamaan. En jaksa tänään kirjoittaa.
Laskut maksettu ja käyty kaupassa. Taas saa olla rauhallisin mielin vähän aikaa. Laitoin PayPaliin muutaman kympin, kun sieltä menee Spotify ja Netflix maksut, eipähän tarvitse murehtia ennen kesäkuuta sitäkään. Maaliskuu jo, pian aloitan taas aamu-uinnit. Toivottavasti saan psorin edes vähän kuriin tulevina kuukausina. Nyt musiikkia ja pokeria. Liisa lähdössä Turkuun hakemaan silmälaseja ja äitiään auttamaan. En jaksa tänään kirjoittaa.
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
7. maaliskuuta 2016 klo 9.30
Hyviä löytöjä viikonloppuna kirpputoreilta mm. Pentti Santalahden Kiviset kulhon sain 10 eurolla. Eilinen meni kotona olemiseksi ja nettailuksi, ja yöllä sekin sitten kostautui. Huimausta, kauhua, painajaisia. Sama juttu joka kerta, jos en yhtään käy raittiissa ilmassa. Heti aamusta tänään kaupassa, sitten laskujen maksua, lihakeiton tekoa. Aamulääkkeet vaikuttaa jo, ja tästä tulee selvästi hyvä päivä. Olen niin kyllästynyt ikuiseen ahdistukseen kuin olla ja voi. Mitkään pillerit ei siihen ole täysin koskaan auttaneet, vaikka ketipinor ja oxamin leikkaavatkin pahimman sairaan mielen pois ja ennen kaikkea pitävät minut paikallani.
Muistan kun lapsena kuvittelin minkälainen ihminen olen viisikymppisenä. Arvasin melkein jetsulleen oikein. Tiesin jopa asuinkunnan.
Hyviä löytöjä viikonloppuna kirpputoreilta mm. Pentti Santalahden Kiviset kulhon sain 10 eurolla. Eilinen meni kotona olemiseksi ja nettailuksi, ja yöllä sekin sitten kostautui. Huimausta, kauhua, painajaisia. Sama juttu joka kerta, jos en yhtään käy raittiissa ilmassa. Heti aamusta tänään kaupassa, sitten laskujen maksua, lihakeiton tekoa. Aamulääkkeet vaikuttaa jo, ja tästä tulee selvästi hyvä päivä. Olen niin kyllästynyt ikuiseen ahdistukseen kuin olla ja voi. Mitkään pillerit ei siihen ole täysin koskaan auttaneet, vaikka ketipinor ja oxamin leikkaavatkin pahimman sairaan mielen pois ja ennen kaikkea pitävät minut paikallani.
Muistan kun lapsena kuvittelin minkälainen ihminen olen viisikymppisenä. Arvasin melkein jetsulleen oikein. Tiesin jopa asuinkunnan.
tiistai 1. maaliskuuta 2016
1. maaliskuuta 2016 klo 12.30
Viime päivät menneet totutellessa näihin uusiin silmälaseihin. Lauantaina kävin kiristyttämässä aurinkolaseja, ja ne tulikin kuntoon. Mutta heti kun pääsin kotiin huomasin, että tavallisia laseja olisi pitänyt säätää jonkin verran myös. Nyt potuttaa, kun en hoksannut asiaa heti, sillä kalliiksi tulee pidemmän päälle tuo Naantalin ja Turun välinen reissaaminenkin.
Aamulla kaupassa, muuten lepoa tänään. Iltapäivällä katsottava eilen tullut Mad Dogs. Liisalla iltapäivä vuoro, loähti juuri töihin. Minä jäin pelaamaan yhtä edelleen kesken olevaa knockout pokeriturnausta. Olen aika hyvissä asemissa vähän yli kahden tunnin jälkeen, voi tulla melko mukavasti rahaa. Puolitoista viikkoa onkin mennyt pelit huonosti.
Viime päivät menneet totutellessa näihin uusiin silmälaseihin. Lauantaina kävin kiristyttämässä aurinkolaseja, ja ne tulikin kuntoon. Mutta heti kun pääsin kotiin huomasin, että tavallisia laseja olisi pitänyt säätää jonkin verran myös. Nyt potuttaa, kun en hoksannut asiaa heti, sillä kalliiksi tulee pidemmän päälle tuo Naantalin ja Turun välinen reissaaminenkin.
Aamulla kaupassa, muuten lepoa tänään. Iltapäivällä katsottava eilen tullut Mad Dogs. Liisalla iltapäivä vuoro, loähti juuri töihin. Minä jäin pelaamaan yhtä edelleen kesken olevaa knockout pokeriturnausta. Olen aika hyvissä asemissa vähän yli kahden tunnin jälkeen, voi tulla melko mukavasti rahaa. Puolitoista viikkoa onkin mennyt pelit huonosti.
torstai 25. helmikuuta 2016
26. helmikuuta 2016 klo 9.05
Ihmeellinen virkailija oli vastaanotossa terveyskeskuksessa edellispäivänä. Jonoa oli jo kun tulin, ja kun lopulta oli minun vuoro selvisi miksi. Joka ikinen tieto piti tarkistaa osoitetta, Kelakorttia ja Liisan puhelinnumeroa myöten, koska virkailijan mukaan hän oli päättänyt, että nyt se tehdään ihan jokaisen kävijän kohdalla ja pannaan tiedot lopultakin kaikilta ajantasalle. Onko omakanta tuttu, virkailija kysyi yhtäkkiä ja löi nipun esitteitä kouraan. Siinä vaiheessa sanoin ihan rauhallisesti, koska taakseni oli kertynyt tosi iso määrä ihmisiä ja pelkäsin että virkailija alkaa kaupata minulle pesuaineita tai suuvettä, että ihan oikeasti tulin vain uusimaan reseptejä ja minulla on kiire kun on omahoitaja yhdeksältä. ÄLÄ NYT SUUTU, virkailija pamautti aivan tarpeettoman kovaa, ja tilanteesta tuli viimeistään siinä vaiheessa hyvin kiusallinen ja nolo minulle. Toivottavasti minun perässä tulleet kokivat samaa kohtelua kuin minä, etteivät jääneet siihen uskoon, että oikeasti minä olin se joka jumitin jonoa ja haastoin riitaa. Ihme tilanne.
Odottanut nyt yli viikon silmälaseja, eli pian pitäisi jo kuulua jotain kun lupasivat lasit puolessatoista viikossa. Lähtisin ihan mielelläni hakemaan niitä Turusta vaikka tänään, ehdin nyt viikonloppuna pelata pokeriturnauksia ihan kylliksi, ja ruuat ja maidotkin tuli jo haettua kaupasta.
Ihmeellinen virkailija oli vastaanotossa terveyskeskuksessa edellispäivänä. Jonoa oli jo kun tulin, ja kun lopulta oli minun vuoro selvisi miksi. Joka ikinen tieto piti tarkistaa osoitetta, Kelakorttia ja Liisan puhelinnumeroa myöten, koska virkailijan mukaan hän oli päättänyt, että nyt se tehdään ihan jokaisen kävijän kohdalla ja pannaan tiedot lopultakin kaikilta ajantasalle. Onko omakanta tuttu, virkailija kysyi yhtäkkiä ja löi nipun esitteitä kouraan. Siinä vaiheessa sanoin ihan rauhallisesti, koska taakseni oli kertynyt tosi iso määrä ihmisiä ja pelkäsin että virkailija alkaa kaupata minulle pesuaineita tai suuvettä, että ihan oikeasti tulin vain uusimaan reseptejä ja minulla on kiire kun on omahoitaja yhdeksältä. ÄLÄ NYT SUUTU, virkailija pamautti aivan tarpeettoman kovaa, ja tilanteesta tuli viimeistään siinä vaiheessa hyvin kiusallinen ja nolo minulle. Toivottavasti minun perässä tulleet kokivat samaa kohtelua kuin minä, etteivät jääneet siihen uskoon, että oikeasti minä olin se joka jumitin jonoa ja haastoin riitaa. Ihme tilanne.
Odottanut nyt yli viikon silmälaseja, eli pian pitäisi jo kuulua jotain kun lupasivat lasit puolessatoista viikossa. Lähtisin ihan mielelläni hakemaan niitä Turusta vaikka tänään, ehdin nyt viikonloppuna pelata pokeriturnauksia ihan kylliksi, ja ruuat ja maidotkin tuli jo haettua kaupasta.
maanantai 22. helmikuuta 2016
22. helmikuuta 2016 klo 10.05
Vihdoin maanantai. Nyt voin joka päivä jo odotella tekstiviestiä niistä uusista silmälaseista ja aurinkolaseista. Toivottavasti ovat valmiit pian. Keskiviikkona on omahoitaja, minun tuurilla lasit tietysti saa hakea juuri silloin. Kyllä minä ne silloinkin haen, mutta raskas päivä tulee siinä tapauksessa.
Eilen leikattiin vähän minun hiuksia Liisan kanssa ensimmäistä kertaa yli neljääntoista vuoteen. Latvat oli ihan kuolleet, ja näytän nyt paljon paremmalta kun tasoitettiin hiusten päitä. Koko päänahka on täynnä psoria, kuten muukin kroppa ja on aika haastavaa seurattavaa, kun varsinkin jokaisen pesun jälkeen, hiuksia irtoaa tuppokaupalla. Saa nähdä toiko parturointi asiaan mitään apua.
Vihdoin maanantai. Nyt voin joka päivä jo odotella tekstiviestiä niistä uusista silmälaseista ja aurinkolaseista. Toivottavasti ovat valmiit pian. Keskiviikkona on omahoitaja, minun tuurilla lasit tietysti saa hakea juuri silloin. Kyllä minä ne silloinkin haen, mutta raskas päivä tulee siinä tapauksessa.
Eilen leikattiin vähän minun hiuksia Liisan kanssa ensimmäistä kertaa yli neljääntoista vuoteen. Latvat oli ihan kuolleet, ja näytän nyt paljon paremmalta kun tasoitettiin hiusten päitä. Koko päänahka on täynnä psoria, kuten muukin kroppa ja on aika haastavaa seurattavaa, kun varsinkin jokaisen pesun jälkeen, hiuksia irtoaa tuppokaupalla. Saa nähdä toiko parturointi asiaan mitään apua.
torstai 18. helmikuuta 2016
18. helmikuuta 2016 klo 12.05
Touhukas viikko ollut. Olen tehnyt kaikenlaista, nyt kun kolmen viikon sairastelun jälkeen taas pääsen liikkeelle. Eilen toteutin pitkäaikaisen unelman, ja kävin vihdoin optikolla Turussa hankkimassa uudet silmälasit + aurinkolasit vahvuuksilla. Kerrankin mainos piti paikkansa ja todella sain kolmet lasit yksien hinnalla, kun päälle tuli vielä 79 euron lahjakortti, jolla Liisa hakee itselleen lasit myös. Uskomattoman hyvä mieli tuli, sillä en edes muista milloin viimeksi olen ostanut itselleni jotakin oikeasti kivaa ja tarpeellista. Toisekseen tämä minun huono näkö näillä vanhoilla silmälaseilla oli kerta kaikkiaan pakko saada lopultakin kuntoon.
Tänään pelkkä kauppareissu, muuten nettailua ja telkun katsomista. Viikonlopun ruuat hankittu. Rauhaa ja iloa rinnassa. Seuraava projekti on säästää rahaa uuteen digiboxiin, sitten oltaisiin jo monen minua vaivanneen asian kanssa pitkällä. Liisan mielestä digiboxia tärkeämpi asia olisi, että laittaisin koko vaatekerrastonin ensin uusiksi, varsinkin nyt kun olen laihtunut 14 kg.
Touhukas viikko ollut. Olen tehnyt kaikenlaista, nyt kun kolmen viikon sairastelun jälkeen taas pääsen liikkeelle. Eilen toteutin pitkäaikaisen unelman, ja kävin vihdoin optikolla Turussa hankkimassa uudet silmälasit + aurinkolasit vahvuuksilla. Kerrankin mainos piti paikkansa ja todella sain kolmet lasit yksien hinnalla, kun päälle tuli vielä 79 euron lahjakortti, jolla Liisa hakee itselleen lasit myös. Uskomattoman hyvä mieli tuli, sillä en edes muista milloin viimeksi olen ostanut itselleni jotakin oikeasti kivaa ja tarpeellista. Toisekseen tämä minun huono näkö näillä vanhoilla silmälaseilla oli kerta kaikkiaan pakko saada lopultakin kuntoon.
Tänään pelkkä kauppareissu, muuten nettailua ja telkun katsomista. Viikonlopun ruuat hankittu. Rauhaa ja iloa rinnassa. Seuraava projekti on säästää rahaa uuteen digiboxiin, sitten oltaisiin jo monen minua vaivanneen asian kanssa pitkällä. Liisan mielestä digiboxia tärkeämpi asia olisi, että laittaisin koko vaatekerrastonin ensin uusiksi, varsinkin nyt kun olen laihtunut 14 kg.
sunnuntai 14. helmikuuta 2016
15. helmikuuta 2016 klo 9.00
Aamulla ensimmäinen pidempi kävely pitkin rantatietä yli kolmeen viikkoon. Tuskin enää mitään influenssan jälkitauteja tarvitsee pelätä. Mutta sitten kun tuli vielä päälle tuo pirun hirveä selkäkipu, viime päivät ollut pakko vain olla enimmäkseen paikallaan. Hyvä mieli kuitenkin nyt, kun sai vähän enemmänkin raitista ilmaa ja liikuntaa kuin vain kauppareissun verran. Pala palalta rakennettava omaa itseään takaisin taas kerran. Monesko kerta, kun aloitan kaiken alusta? Painonpudotuksen jälkeen olin jo joulukuussa aika hyvässä kunnossa, jaksoin uskomattoman paljon kaikenlaista. Nyt en ole edes saunassa käynyt aikoihin. Jos vaikka menisi huomenna. Pelolle ja kauhulle ei voi antaa nyt yhtään enempää enää sijaa, tai hukka perii. On uskallettava. Pakko.
Aamulla ensimmäinen pidempi kävely pitkin rantatietä yli kolmeen viikkoon. Tuskin enää mitään influenssan jälkitauteja tarvitsee pelätä. Mutta sitten kun tuli vielä päälle tuo pirun hirveä selkäkipu, viime päivät ollut pakko vain olla enimmäkseen paikallaan. Hyvä mieli kuitenkin nyt, kun sai vähän enemmänkin raitista ilmaa ja liikuntaa kuin vain kauppareissun verran. Pala palalta rakennettava omaa itseään takaisin taas kerran. Monesko kerta, kun aloitan kaiken alusta? Painonpudotuksen jälkeen olin jo joulukuussa aika hyvässä kunnossa, jaksoin uskomattoman paljon kaikenlaista. Nyt en ole edes saunassa käynyt aikoihin. Jos vaikka menisi huomenna. Pelolle ja kauhulle ei voi antaa nyt yhtään enempää enää sijaa, tai hukka perii. On uskallettava. Pakko.
lauantai 13. helmikuuta 2016
13. helmikuuta 2016 klo 12.55
Hirveitä oireita ollut tuosta kolme viikkoa sitten alkaneesta influenssasta asti. Toivuin ajan myötä ihan mukavasti kuumeesta, kovasta yskästä ja räkätaudista, mutta pumppu on lyönyt edelleen yllättävän kovaa methoprolinista huolimatta. En tajua, miksi. Sitten pari päivää sitten sain yhtäkkiä illalla rajun krampin selkään, joka estää normaalin hengittämisen, liikkumisen ja aivan kaiken. En ole päässyt aikoihin liikkumaan ulkona normaalilla tavalla, se voi selittää osan oireista. Tai sitten se, että tuosta tiheästä sydämen sykkeestä johtuen olen joutunut ottamaan ketipinoria hiukan normaalia vähemmän, ja se on paiskannut minut tähän reaalitodellisuuteen yksinkertaisesti liian rankasti. Aistin äärettömän voimakkaasti tällä hetkellä kaiken. Tosi huono olo nytkin. Kävin aamulla kaupassa, kun en enää kestänyt jatkuvaa itseni tarkkailua ja se helpotti hetkeksi vointia. Oli miten oli, kroppa on joka tavalla vinksin vonksin ja pahinta tällä hetkellä on aivan saatanalliset kivut, jotka varsinkin herätessä on välillä viedä totaalisesti minut täyden hulluuden rajan yli. Kohta onneksi iltapäivä oxaminien aika, ja sen jälkeen luulisi olevan edes parin tunnin ajan hermolepoa tiedossa.
Sekin on tietysti voinut vaikuttaa minuun jotenkin, kun Liisa on ollut pitkästä aikaa töissä ja minulla on liikaa aikaa ja tilaa vajota omiin pöpimaailmoihini. Faktaa on joka tapauksessa se, että olen vuodessa laihtunut 14 kiloa, ja järjellä ajatellen oloni pitäisi olla tällä hetkellä parempi, eikä pahempi, kuin esim. vuosi sitten.
Hirveitä oireita ollut tuosta kolme viikkoa sitten alkaneesta influenssasta asti. Toivuin ajan myötä ihan mukavasti kuumeesta, kovasta yskästä ja räkätaudista, mutta pumppu on lyönyt edelleen yllättävän kovaa methoprolinista huolimatta. En tajua, miksi. Sitten pari päivää sitten sain yhtäkkiä illalla rajun krampin selkään, joka estää normaalin hengittämisen, liikkumisen ja aivan kaiken. En ole päässyt aikoihin liikkumaan ulkona normaalilla tavalla, se voi selittää osan oireista. Tai sitten se, että tuosta tiheästä sydämen sykkeestä johtuen olen joutunut ottamaan ketipinoria hiukan normaalia vähemmän, ja se on paiskannut minut tähän reaalitodellisuuteen yksinkertaisesti liian rankasti. Aistin äärettömän voimakkaasti tällä hetkellä kaiken. Tosi huono olo nytkin. Kävin aamulla kaupassa, kun en enää kestänyt jatkuvaa itseni tarkkailua ja se helpotti hetkeksi vointia. Oli miten oli, kroppa on joka tavalla vinksin vonksin ja pahinta tällä hetkellä on aivan saatanalliset kivut, jotka varsinkin herätessä on välillä viedä totaalisesti minut täyden hulluuden rajan yli. Kohta onneksi iltapäivä oxaminien aika, ja sen jälkeen luulisi olevan edes parin tunnin ajan hermolepoa tiedossa.
Sekin on tietysti voinut vaikuttaa minuun jotenkin, kun Liisa on ollut pitkästä aikaa töissä ja minulla on liikaa aikaa ja tilaa vajota omiin pöpimaailmoihini. Faktaa on joka tapauksessa se, että olen vuodessa laihtunut 14 kiloa, ja järjellä ajatellen oloni pitäisi olla tällä hetkellä parempi, eikä pahempi, kuin esim. vuosi sitten.
tiistai 9. helmikuuta 2016
10. helmikuuta 2016 klo 8.05
Oli kyllä tosi kiva eilen päästä ulkoilemaan apteekki ja kauppareissun verran. Koko päivän oli hyvä olo sen vuoksi, mutta sitten illalla iski ihan saatanallinen selkäkipu taas kerran täysin varoittamatta. Yö meni kipuillessa, ja aamulla pelkkä kahvinkeitto ja puuron syönti oli yhtä tuskaa. Juuri kun luulin pääseväni tulevina päivinä pitkästä aikaa jo vähän enemmänkin ulos liikkeelle. Olisi ollut mukavaa käydä katsomassa isoäitiä vanhainkodissa, tai mennä Turun Citymarkettiin. Ei tässä paljon muuta voi tehdä taas kuin odottaa. Joskus nämä pahimmat kivut menee ohi parissa päivässä, toisinaan kestävät kuukausia. Psoriaatikon arkea. Onneksi on nyt sentään kaapit täynnä lääkkeitä. Tässä kunnossa en apteekkiin olisi päässyt ollenkaan.
Oli kyllä tosi kiva eilen päästä ulkoilemaan apteekki ja kauppareissun verran. Koko päivän oli hyvä olo sen vuoksi, mutta sitten illalla iski ihan saatanallinen selkäkipu taas kerran täysin varoittamatta. Yö meni kipuillessa, ja aamulla pelkkä kahvinkeitto ja puuron syönti oli yhtä tuskaa. Juuri kun luulin pääseväni tulevina päivinä pitkästä aikaa jo vähän enemmänkin ulos liikkeelle. Olisi ollut mukavaa käydä katsomassa isoäitiä vanhainkodissa, tai mennä Turun Citymarkettiin. Ei tässä paljon muuta voi tehdä taas kuin odottaa. Joskus nämä pahimmat kivut menee ohi parissa päivässä, toisinaan kestävät kuukausia. Psoriaatikon arkea. Onneksi on nyt sentään kaapit täynnä lääkkeitä. Tässä kunnossa en apteekkiin olisi päässyt ollenkaan.
maanantai 8. helmikuuta 2016
8. helmikuuta 2016 klo 11.10
Kaksi ja puoli viikkoa ollut influenssan takia pääasiassa sisätiloissa. Kaupassa olen käynyt, ja yhdellä lyhyellä kävelyllä. Voimat alkaneet palata vähissä erin, tosi paljon nukuttaa ja yskittää kyllä yhä. Huomenna tehtävä ensimmäinen pidempi reissu, kun on mentävä apteekkiin. Ketipinorit, psorirasva, methoprolinit ja oxaminit alkaa olla lopussa. Kaivannut ulkoilmaa valtavasti, mutta jos kävely ei suju hyppään linja-autoon vaikka takaisin tulomatkalla. Ruoka on maistunut koko ajan yllättävän hyvin, ja se on tehnyt tästä sairastelusta aika tavalla helpompaa, kuin mitä se varmaan ilman ravintoa olisi ollut.
Nyt muutama pokeriturnaus, sitten katsottava digiboxille kertyneitä ohjelmia. Ihme kun boxi on taas jonkin aikaa suostunut tallentamaan kiukuttelematta ohjelmia. Tulisipa jostain ylimääräistä rahaa, niin hakisin tuon HDthunder Smart digiboxin. Maksaa saman verran joka paikassa 299 e, mutta mitä käyttäjien kokemuksia olen lukenut, pitäisi olla joka pennin arvoinen.
Kaksi ja puoli viikkoa ollut influenssan takia pääasiassa sisätiloissa. Kaupassa olen käynyt, ja yhdellä lyhyellä kävelyllä. Voimat alkaneet palata vähissä erin, tosi paljon nukuttaa ja yskittää kyllä yhä. Huomenna tehtävä ensimmäinen pidempi reissu, kun on mentävä apteekkiin. Ketipinorit, psorirasva, methoprolinit ja oxaminit alkaa olla lopussa. Kaivannut ulkoilmaa valtavasti, mutta jos kävely ei suju hyppään linja-autoon vaikka takaisin tulomatkalla. Ruoka on maistunut koko ajan yllättävän hyvin, ja se on tehnyt tästä sairastelusta aika tavalla helpompaa, kuin mitä se varmaan ilman ravintoa olisi ollut.
Nyt muutama pokeriturnaus, sitten katsottava digiboxille kertyneitä ohjelmia. Ihme kun boxi on taas jonkin aikaa suostunut tallentamaan kiukuttelematta ohjelmia. Tulisipa jostain ylimääräistä rahaa, niin hakisin tuon HDthunder Smart digiboxin. Maksaa saman verran joka paikassa 299 e, mutta mitä käyttäjien kokemuksia olen lukenut, pitäisi olla joka pennin arvoinen.
maanantai 1. helmikuuta 2016
2. helmikuuta 2016 klo 9.10
Kolme kiloa tippunut influenssan vuoksi viikossa vielä entisten kymmenen kilon päälle, jotka olen laihduttanut tarkoituksella vuodessa. Paino nyt 74 kg. Jos joku olisi sanonut pari vuotta sitten, kun painoin lähes 90 kg, että olen vielä tällaisissa lukemissa, olisin nauranut ivallisesti päin naamaa. Tosi paljon helpompi olla, hengitys pelaa ja sydän lyö tasaisesti ja paljon rauhallisemmin kuin neljääntoista vuoteen. Nyt tosin tankattava energiaa, olen kuluneen puolentoista viikon sairastelun jäljiltä tosi heikossa hapessa. Eilenkin nukahdin puoli kahdeksalta, ja nukuin yhtä soittoa aamuun. Silti väsyttää edelleen. Elämä alkaa silti voittaa, niin uskon. Pahoja kipuja ympäri kroppaa kyllä, ja psori riehuu ihan hillittömästi. Sitä on kasvoissakin enemmän kuin koskaan ennen.
Liisalla vapaapäivä tänään, menee äitiään auttelemaan Turkuun. Minä pelaan muutaman pokeriturnauksen, ja nukun varmaan sen jälkeen päiväunet.
Kolme kiloa tippunut influenssan vuoksi viikossa vielä entisten kymmenen kilon päälle, jotka olen laihduttanut tarkoituksella vuodessa. Paino nyt 74 kg. Jos joku olisi sanonut pari vuotta sitten, kun painoin lähes 90 kg, että olen vielä tällaisissa lukemissa, olisin nauranut ivallisesti päin naamaa. Tosi paljon helpompi olla, hengitys pelaa ja sydän lyö tasaisesti ja paljon rauhallisemmin kuin neljääntoista vuoteen. Nyt tosin tankattava energiaa, olen kuluneen puolentoista viikon sairastelun jäljiltä tosi heikossa hapessa. Eilenkin nukahdin puoli kahdeksalta, ja nukuin yhtä soittoa aamuun. Silti väsyttää edelleen. Elämä alkaa silti voittaa, niin uskon. Pahoja kipuja ympäri kroppaa kyllä, ja psori riehuu ihan hillittömästi. Sitä on kasvoissakin enemmän kuin koskaan ennen.
Liisalla vapaapäivä tänään, menee äitiään auttelemaan Turkuun. Minä pelaan muutaman pokeriturnauksen, ja nukun varmaan sen jälkeen päiväunet.
perjantai 29. tammikuuta 2016
30. tammikuuta 2016 klo 9.15
Jokohan tässä uskaltaa toivoa selviävänsä hengissä tästä influenssasta. Kulunut puolitoista viikkoa on ollut aivan helvettiä. Kuume alkaa olla onneksi poissa, mutta edelleen kova yskä ja uupumus päällä. Ruoka maistunut heikosti. Äsken söin lohta, yhden perunan ja vähän salaattia. Joka päivä olen pyrkinyt syömään riittävästi, vaikka annokset onkin olleet pieniä. En tiedä paljonko mahdan enää painaa, eipähän tarvitse puhua laihduttamisesta enää ikinä varmaan mitään. Pitäisi pikemminkin alkaa jo kerätä muutama kilo takaisinkin päin.
Omahoitajalta tuli viimeinkin kirje. Seuraava aika 24. päivä tätä kuuta. On ainakin juteltavaa. Jos minulla jotakin minimaalista uskoa elämän peruspohjaan, turvallisuuteen, varmuuteen huomisesta vielä oli menneitten vuosikymmenien jälkeen jäljellä, nyt on mennyt loppukin usko ja luottamus. En tiedä, milloin seuraavan kerran jaksan enää edes ajatella jonkinlaisen uuden perustan rakentamista keskushermostolleni. Olen niin fyysisesti kuin henkisestikin aivan raunioina, enkä voi kuin toivoa nykyisten lääkkeitten pitävän minua kasassa tästä eteenpäin edes jotenkuten. Liika on liikaa. En jaksa nyt selittää tarkemmin, koska se vaatisi niin pitkää ja perinpohjaista selvitystä koko elämästäni, että en jaksa sitä nyt tässä tehdä.
Jokohan tässä uskaltaa toivoa selviävänsä hengissä tästä influenssasta. Kulunut puolitoista viikkoa on ollut aivan helvettiä. Kuume alkaa olla onneksi poissa, mutta edelleen kova yskä ja uupumus päällä. Ruoka maistunut heikosti. Äsken söin lohta, yhden perunan ja vähän salaattia. Joka päivä olen pyrkinyt syömään riittävästi, vaikka annokset onkin olleet pieniä. En tiedä paljonko mahdan enää painaa, eipähän tarvitse puhua laihduttamisesta enää ikinä varmaan mitään. Pitäisi pikemminkin alkaa jo kerätä muutama kilo takaisinkin päin.
Omahoitajalta tuli viimeinkin kirje. Seuraava aika 24. päivä tätä kuuta. On ainakin juteltavaa. Jos minulla jotakin minimaalista uskoa elämän peruspohjaan, turvallisuuteen, varmuuteen huomisesta vielä oli menneitten vuosikymmenien jälkeen jäljellä, nyt on mennyt loppukin usko ja luottamus. En tiedä, milloin seuraavan kerran jaksan enää edes ajatella jonkinlaisen uuden perustan rakentamista keskushermostolleni. Olen niin fyysisesti kuin henkisestikin aivan raunioina, enkä voi kuin toivoa nykyisten lääkkeitten pitävän minua kasassa tästä eteenpäin edes jotenkuten. Liika on liikaa. En jaksa nyt selittää tarkemmin, koska se vaatisi niin pitkää ja perinpohjaista selvitystä koko elämästäni, että en jaksa sitä nyt tässä tehdä.
maanantai 25. tammikuuta 2016
26. tammikuuta 2016 klo 8.30
Viruskammoisen pahin painajainen osui sitten kohdalle, influenssa. Olen ollut perjantaista saakka kovassa kuumeessa. Keuhkot paskana, joka paikkaan sattuu ja pelkkä sängystä jääkaapille meno nostaa pulssin taivaisiin. Tosi kamalaa on ollut. Lauantaina hourailin 40 asteen kuumeessa koko päivän, enkä saanut millään nukuttua, siinä kului sitten meidän hääpäivä. Hirvittävä ahdistus ja kauhu päällä oxamineista huolimatta. Kolmen yön aikana nukuin yhteensä n. 7 tuntia kun en uskaltanut ottaa ketipinoria tarpeeksi ( ketipinor kiihdyttää pulssia entisestään ). Viime yönä lopultakin sain unta, kun päätin eilen että nyt otan edes 100 mg ketipinoria, tuli mitä tuli. Harhat ja äänet poistui, ja heräsin melko virkeänä ja selväpäisenä yöllä kahdelta. Nousin paria tuntia myöhemmin ylös, keitin puuroa ja kahvia ja ajattelin, että kyllä tämä tästä. Mutta ei mennyt kuin hetki kun tunsin oloni taas jo niin heikoksi, että olin kaatua niille sijoilleni, vaikka ainoa asia joka, lauantaita lukuunottamatta, viime päivinä minulta on onnistunut melko hyvin niin syöminen. Eli energiaa siinä mielessä pitäisi kyllä olla jonkin verran kropassa.
Ihmeellisintä tässä on, että sain Liisalta tartunnan, joka sai sen äidiltään, joka taasen sai sen Liisan siskolta ja hänen mieheltään, mutta Liisa on vain räkinyt, yskinyt ym. ja läksi äsken muitta mutkitta töihin. Kaikki me muut ollaan oltu kuoleman kielissä! Ihmeellinen tuo Liisan elimistö. Ihan joka kerta ollut vuosien varrella sama juttu. En muista kertaakaan nähneeni Liisaa sängyn pohjalla täysin toivottomassa ja voimattomassa tilassa, kuten me muut. Liisa makailee sairastaessaan ehkä muutaman päivän vähän enemmän, siinä kaikki. Edes kunnon kuumetta ei tule. Käsitämätöntä. Itse saan pelätä, selviänkö hengissäkään, kun on ennestäänkin niin montaa eri tautia. Kun siihen sitten tulee vielä monen vuorokauden 38-40 asteen kuume päälle, katastrofi on valmis. Silloin mennään ihan oikeasti elämän ja kuoleman rajamailla, ja todellakin mitataan mistä puusta mies on veistetty.
Jos jotain hyvää tästä hakemalla hakee, niin se on kyllä kiva kun sain tämän ensimmäisten joukossa, enkä viimeisten. Saanpahan parannuttuani seurata vierestä toisten sairastelua. Jokainen kokekoon vuorollaan, millaista helvettiä tämä on.
Viruskammoisen pahin painajainen osui sitten kohdalle, influenssa. Olen ollut perjantaista saakka kovassa kuumeessa. Keuhkot paskana, joka paikkaan sattuu ja pelkkä sängystä jääkaapille meno nostaa pulssin taivaisiin. Tosi kamalaa on ollut. Lauantaina hourailin 40 asteen kuumeessa koko päivän, enkä saanut millään nukuttua, siinä kului sitten meidän hääpäivä. Hirvittävä ahdistus ja kauhu päällä oxamineista huolimatta. Kolmen yön aikana nukuin yhteensä n. 7 tuntia kun en uskaltanut ottaa ketipinoria tarpeeksi ( ketipinor kiihdyttää pulssia entisestään ). Viime yönä lopultakin sain unta, kun päätin eilen että nyt otan edes 100 mg ketipinoria, tuli mitä tuli. Harhat ja äänet poistui, ja heräsin melko virkeänä ja selväpäisenä yöllä kahdelta. Nousin paria tuntia myöhemmin ylös, keitin puuroa ja kahvia ja ajattelin, että kyllä tämä tästä. Mutta ei mennyt kuin hetki kun tunsin oloni taas jo niin heikoksi, että olin kaatua niille sijoilleni, vaikka ainoa asia joka, lauantaita lukuunottamatta, viime päivinä minulta on onnistunut melko hyvin niin syöminen. Eli energiaa siinä mielessä pitäisi kyllä olla jonkin verran kropassa.
Ihmeellisintä tässä on, että sain Liisalta tartunnan, joka sai sen äidiltään, joka taasen sai sen Liisan siskolta ja hänen mieheltään, mutta Liisa on vain räkinyt, yskinyt ym. ja läksi äsken muitta mutkitta töihin. Kaikki me muut ollaan oltu kuoleman kielissä! Ihmeellinen tuo Liisan elimistö. Ihan joka kerta ollut vuosien varrella sama juttu. En muista kertaakaan nähneeni Liisaa sängyn pohjalla täysin toivottomassa ja voimattomassa tilassa, kuten me muut. Liisa makailee sairastaessaan ehkä muutaman päivän vähän enemmän, siinä kaikki. Edes kunnon kuumetta ei tule. Käsitämätöntä. Itse saan pelätä, selviänkö hengissäkään, kun on ennestäänkin niin montaa eri tautia. Kun siihen sitten tulee vielä monen vuorokauden 38-40 asteen kuume päälle, katastrofi on valmis. Silloin mennään ihan oikeasti elämän ja kuoleman rajamailla, ja todellakin mitataan mistä puusta mies on veistetty.
Jos jotain hyvää tästä hakemalla hakee, niin se on kyllä kiva kun sain tämän ensimmäisten joukossa, enkä viimeisten. Saanpahan parannuttuani seurata vierestä toisten sairastelua. Jokainen kokekoon vuorollaan, millaista helvettiä tämä on.
torstai 21. tammikuuta 2016
21. tammikuuta 2016 klo 11.05
Hääpäivä lauantaina, ollaan oltu 14 vuotta naimisissa. Onnellisia vuosia ovat olleet. Ilman Liisaa en missään tapauksessa olisi enää elossa. Olin aivan loppu joka tavalla, kun aikoinaan tavattiin ja tutustuttiin. Ostin Liisalle kukkia jo tänään, kun hän osti minulle eilen hääpäivän kunniaksi lehtipihvin. Paistoin ja söin sen muusin kera nyt aamulla, hyvää oli.
Yksi vanha lapsuudentoveri kirjoitteli eilen. Oli iloinen yllätys. Useimmat entiset tutut katkaisivat välit jo kymmeniä vuosia sitten, kun menin töihin seurakuntiin pariksi vuodeksi ja kerroin olevani uskossa. Kun sitten kerroin käyväni terapiassa, syöväni psyykelääkkeitä ja sairastavani kaksisuuntaista mielialahäiriötä lähti loputkin, elleivät olleet häipyneet jo alkoholistivuosinani. Vain harvoista sukulaisista, ystävistä, tutuista olen kuullut vanhemmalla iällä ja parempi niin. En haluakaan lähelleni feikkejä, snobeja, raisistisia tai ennakkoluuloisia ihmisiä. Nuorempana joustin, joustin ja joustin toisten vuoksi ja sain siitä tarpeekseni jo ajat sitten. Kestin vaikka mitä paskaa, kun olin vielä siihen aikaan tosi arka ja huono pitämään puoliani. Monilta harmeilta olisin säästynyt, jos olisin katkaissut itse välit useimpiin tuttuihin tai naisystäviin, enkä olisi kiltteyttäni odottanut niin kauan että vastapuoli tekee sen.
Hääpäivä lauantaina, ollaan oltu 14 vuotta naimisissa. Onnellisia vuosia ovat olleet. Ilman Liisaa en missään tapauksessa olisi enää elossa. Olin aivan loppu joka tavalla, kun aikoinaan tavattiin ja tutustuttiin. Ostin Liisalle kukkia jo tänään, kun hän osti minulle eilen hääpäivän kunniaksi lehtipihvin. Paistoin ja söin sen muusin kera nyt aamulla, hyvää oli.
Yksi vanha lapsuudentoveri kirjoitteli eilen. Oli iloinen yllätys. Useimmat entiset tutut katkaisivat välit jo kymmeniä vuosia sitten, kun menin töihin seurakuntiin pariksi vuodeksi ja kerroin olevani uskossa. Kun sitten kerroin käyväni terapiassa, syöväni psyykelääkkeitä ja sairastavani kaksisuuntaista mielialahäiriötä lähti loputkin, elleivät olleet häipyneet jo alkoholistivuosinani. Vain harvoista sukulaisista, ystävistä, tutuista olen kuullut vanhemmalla iällä ja parempi niin. En haluakaan lähelleni feikkejä, snobeja, raisistisia tai ennakkoluuloisia ihmisiä. Nuorempana joustin, joustin ja joustin toisten vuoksi ja sain siitä tarpeekseni jo ajat sitten. Kestin vaikka mitä paskaa, kun olin vielä siihen aikaan tosi arka ja huono pitämään puoliani. Monilta harmeilta olisin säästynyt, jos olisin katkaissut itse välit useimpiin tuttuihin tai naisystäviin, enkä olisi kiltteyttäni odottanut niin kauan että vastapuoli tekee sen.
perjantai 15. tammikuuta 2016
15. tammikuuta 2016 klo 11.05
Ihme kun ei ole tullut flunssaa. Ihan hemmetin kylmä ollut jo pari viikkoa sisälläkin. Soitin asiasta pienen vitkuttelun jälkeen huoltomiehelle, ja äijä käski vain vääntää mittarin nupin kello kuuteen. Kuten odottaa saattoi, siitä ei ollut mitään apua. Patterit on jääkylmät. Olen sitten pitänyt aamuisin uunia päällä ja lämmittänyt sillä. Liisa on nyt viikon ollut tuossa lähellä päiväkodissa töissä, ja on vain ajan kysymys milloin tuo sieltä jonkin viruksen mukanaan. Kun aikoinaan itse tein nuorena sijaisuuksia laitosapulaisena päiväkodeissa, olin jatkuvasti sairas, kuten useimmat muutkin sijaiset.
Liisan rahat tuli onneksi tänään. Maksoin laskuja, laitoin veikkaukset, lotot ja kenot ja kävin kaupassa. Nyt hyvä ja turvallinen olo. Tulkoon vaikka millaiset pakkaset, eipähän tarvitse käydä missään.
Ihme kun ei ole tullut flunssaa. Ihan hemmetin kylmä ollut jo pari viikkoa sisälläkin. Soitin asiasta pienen vitkuttelun jälkeen huoltomiehelle, ja äijä käski vain vääntää mittarin nupin kello kuuteen. Kuten odottaa saattoi, siitä ei ollut mitään apua. Patterit on jääkylmät. Olen sitten pitänyt aamuisin uunia päällä ja lämmittänyt sillä. Liisa on nyt viikon ollut tuossa lähellä päiväkodissa töissä, ja on vain ajan kysymys milloin tuo sieltä jonkin viruksen mukanaan. Kun aikoinaan itse tein nuorena sijaisuuksia laitosapulaisena päiväkodeissa, olin jatkuvasti sairas, kuten useimmat muutkin sijaiset.
Liisan rahat tuli onneksi tänään. Maksoin laskuja, laitoin veikkaukset, lotot ja kenot ja kävin kaupassa. Nyt hyvä ja turvallinen olo. Tulkoon vaikka millaiset pakkaset, eipähän tarvitse käydä missään.
sunnuntai 10. tammikuuta 2016
11. tammikuuta 2016 klo 8.50
Käsittämättömän ontto ja surkea olo tuli, kun Liisa lähti aamulla pitkästä aikaa töihin päiväkotiin. Ei sillä ettenkö osaisi olla yksinkin, mutta kun tämäkin työ on taas rahallisesti meille aivan yhtä tyhjän kanssa. Saamme satasen enemmän kuussa rahaa, joka tietenkin miinustetaan asumistuesta pois kuten aina. Pelkkää Liisan kiusaamista työvoimatoimiston taholta, pakkotyötä. Menet, tai pamahtaa karenssi. Onneksi homma kestää vain kolme kuukautta, ja on neljä tuntia päivässä. Toivottavasti on mukavat työkaverit. Työllistettyjä tai kuntouttavaa työtä tekeviä katsotaan joskus pitkin nenänvartta.
Laskut on joka tapauksessa ajantasalla, ja vähän rahaa säästössäkin. Tullaan toimeen, ellei hallitus keksi uusia ja taas uusia tapoja kiusata köyhiä. Kuten esim. nyt tuo apteekin 50 e omavastuu. Oli aika kallis reissu eilen, kun hain lääkkeet.
Tämä päivä menee pokerin parissa, kuten kaikki päivät. Tosi huonosti alkanut kyllä vuosi. Yhdestoista päivä ja minulla on 360 turnauspistettä koossa. Joopa joo. Ei tarvitse haaveilla, että pärjäisin turnaussarjassa tänäkään vuonna kaksisesti, ellei ihmeitä tapahdu.
Oireet olleet vähän enemmän pinnalla viime päivät. Pari lievää paniikkokohtausta, ahdistusta, painajaisia. Otin eilen ketipinoria täyden annoksen ( aika usein otan lievästi vajaan ) illalla, ja liika vauhti nyt onneksi poissa. Suuruudenhullut suunnitelmat poissa. Omahoitajasta ei ole kuulunut mitään, on kai vieläkin kipeä.
Käsittämättömän ontto ja surkea olo tuli, kun Liisa lähti aamulla pitkästä aikaa töihin päiväkotiin. Ei sillä ettenkö osaisi olla yksinkin, mutta kun tämäkin työ on taas rahallisesti meille aivan yhtä tyhjän kanssa. Saamme satasen enemmän kuussa rahaa, joka tietenkin miinustetaan asumistuesta pois kuten aina. Pelkkää Liisan kiusaamista työvoimatoimiston taholta, pakkotyötä. Menet, tai pamahtaa karenssi. Onneksi homma kestää vain kolme kuukautta, ja on neljä tuntia päivässä. Toivottavasti on mukavat työkaverit. Työllistettyjä tai kuntouttavaa työtä tekeviä katsotaan joskus pitkin nenänvartta.
Laskut on joka tapauksessa ajantasalla, ja vähän rahaa säästössäkin. Tullaan toimeen, ellei hallitus keksi uusia ja taas uusia tapoja kiusata köyhiä. Kuten esim. nyt tuo apteekin 50 e omavastuu. Oli aika kallis reissu eilen, kun hain lääkkeet.
Tämä päivä menee pokerin parissa, kuten kaikki päivät. Tosi huonosti alkanut kyllä vuosi. Yhdestoista päivä ja minulla on 360 turnauspistettä koossa. Joopa joo. Ei tarvitse haaveilla, että pärjäisin turnaussarjassa tänäkään vuonna kaksisesti, ellei ihmeitä tapahdu.
Oireet olleet vähän enemmän pinnalla viime päivät. Pari lievää paniikkokohtausta, ahdistusta, painajaisia. Otin eilen ketipinoria täyden annoksen ( aika usein otan lievästi vajaan ) illalla, ja liika vauhti nyt onneksi poissa. Suuruudenhullut suunnitelmat poissa. Omahoitajasta ei ole kuulunut mitään, on kai vieläkin kipeä.
tiistai 5. tammikuuta 2016
5. tammikuuta 2016 klo 10.20
Kylmää on, niin sisällä kuin ulkonakin. Kävin kaupassa aamulla, ja kädet oli aivan tunnottomat kun pääsin takaisin kotiin. Eilen olin suuren osan päivää peiton alla paksuissa vaatteissa, mutta päätä alkoi särkeä silti kylmyyden takia. En ymmärrä, miten Liisa tarkenee kävellä joka päivä pitkiä lenkkejä.
Digiboxi vetelee viimeisiään, tallentaa jos on tallentaakseen, kellonajat hyppii miten sattuu, tekstitys tulee jos on tullakseen ym. Olisi pakko hakea se kortinlukija Anttilasta, niin saataisiin smart-tv täyteen käyttöön. Rahastahan se vain kiinni on, kuten aina kaikki. Joulu tuli taas aika kalliiksi, varsinkin kun tietysti kaikki mahdolliset laskut tuli samaan syssyyn. Olisi itse asiassa aika paljon asioita joulun jäljiltä käsiteltävänä, ja tietysti juuri nyt omahoitaja sairastui ja joutui perumaan perjantaisen aikani. Lupasi ilmoitella uudesta ajasta myöhemmin.
Kylmää on, niin sisällä kuin ulkonakin. Kävin kaupassa aamulla, ja kädet oli aivan tunnottomat kun pääsin takaisin kotiin. Eilen olin suuren osan päivää peiton alla paksuissa vaatteissa, mutta päätä alkoi särkeä silti kylmyyden takia. En ymmärrä, miten Liisa tarkenee kävellä joka päivä pitkiä lenkkejä.
Digiboxi vetelee viimeisiään, tallentaa jos on tallentaakseen, kellonajat hyppii miten sattuu, tekstitys tulee jos on tullakseen ym. Olisi pakko hakea se kortinlukija Anttilasta, niin saataisiin smart-tv täyteen käyttöön. Rahastahan se vain kiinni on, kuten aina kaikki. Joulu tuli taas aika kalliiksi, varsinkin kun tietysti kaikki mahdolliset laskut tuli samaan syssyyn. Olisi itse asiassa aika paljon asioita joulun jäljiltä käsiteltävänä, ja tietysti juuri nyt omahoitaja sairastui ja joutui perumaan perjantaisen aikani. Lupasi ilmoitella uudesta ajasta myöhemmin.
lauantai 2. tammikuuta 2016
2. tammikuuta 2016 klo 11.40
Uuden vuoden vastaanotto meni vanhan kaavan mukaan. Nukahdin kymmeneltä, ja seuraavana päivänä närästi sipsit ja ranskalaiset. Ihan kiva päivä oli, vaikka televisiosta ei tullut paljon mitään katsomisen arvoista. Katsottiin sitten Netflixistä Breaking Badia jne. Tänään kaupassa aamulla täyttämässä varastoja. Pirskatin kylmää oli ulkona, eikä sisällä ole paljoa lämpimämpi. Aioin ensin lämmittää saunan, mutta laitan huomenna. Sunnuntai on aina vähän pitkä päivä, ellei keksi jotakin muutakin mielekästä tekemistä kuin pelkkä pokerin peluu. Pidän Facebookista taukoa tänään, sain ähkyn Uuden Vuoden aattona kun toivotin varmaan sadoille ihmisille hyvää uutta vuotta. Sain kyllä itsekin toivotuksia aika paljon.
Liisa lähdössä juuri kävelylle. Minä pelaan pokeria ja pänttään espanjaa vielä jonkin aikaa, ja sitten menen peiton alle.
Miksi hemmetissä patteritkaan ei taaskaan toimi? Pakko puhua huoltomiehelle.
Uuden vuoden vastaanotto meni vanhan kaavan mukaan. Nukahdin kymmeneltä, ja seuraavana päivänä närästi sipsit ja ranskalaiset. Ihan kiva päivä oli, vaikka televisiosta ei tullut paljon mitään katsomisen arvoista. Katsottiin sitten Netflixistä Breaking Badia jne. Tänään kaupassa aamulla täyttämässä varastoja. Pirskatin kylmää oli ulkona, eikä sisällä ole paljoa lämpimämpi. Aioin ensin lämmittää saunan, mutta laitan huomenna. Sunnuntai on aina vähän pitkä päivä, ellei keksi jotakin muutakin mielekästä tekemistä kuin pelkkä pokerin peluu. Pidän Facebookista taukoa tänään, sain ähkyn Uuden Vuoden aattona kun toivotin varmaan sadoille ihmisille hyvää uutta vuotta. Sain kyllä itsekin toivotuksia aika paljon.
Liisa lähdössä juuri kävelylle. Minä pelaan pokeria ja pänttään espanjaa vielä jonkin aikaa, ja sitten menen peiton alle.
Miksi hemmetissä patteritkaan ei taaskaan toimi? Pakko puhua huoltomiehelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)