29. joulukuuta 2015 klo 9.05

Olen viestitellyt tuon Tukilinjan kanssa nyt useamman päivän. Ensin pyysivät tiettyjä liitteitä. Kun lähetin ne, ne eivät heidän mukaansa näkyneet kunnolla kuvissa. Lähetin uudet kuvat, mutta nekään eivät olevinaan näy. Miten ihmeessä digikuva voi olla näkymättä? Ihan teräviä ja tarkkoja kuvia ne on, tarkistin moneen kertaan. En tajua. Taidan joutua ottamaan niistä lopulta kirjakaupassa kunnon vanhanaikaiset paperikopiot ja lähettämään ne. Seuraava asia josta saattavat myös tehdä numeron on lääkärintodistukset. Vanhat ei tietenkään kelpaa, pitää olla uudet. Pitää siis maksaa paperista, josta käy ilmi että minulla  e d e l l e e n  on kaksisuuntainen mielialahäiriö! Ei saakeli. Ehkä tämän apurahan anominen oli virhe alunperinkin. Onko minusta oikeasti kirjoittamaan vielä uutta kirjaa? Pitkä masennus on nyt taittunut vauhdin puolelle, enkä todellakaan ole paras mahdollinen todistaja oman terveydentilani suhteen. Saati arvioimaan, onko jokin käsikirjoitus julkaisemisen arvoinen vai ei.
Adventtisunnuntai. Kuuntelen Michael Bublen joululevyä, ja pelaan päivän ensimmäistä pokeriturnausta. Eilen tuli Kenosta 20 e. Tulee ensi viikon Kenot taas vähän halvemmiksi.

20. marraskuuta 2015 klo 9.40

Isoäitiä katsomassa eilen Turussa. Kysyi, eikö hän olekin ollut täällä kaksi päivää, vaikka on ollut kohta puolitoista vuotta vanhainkodissa, ja oli kovasti huolissaan kun Ykä ei tiedä missä hän on. Ykä oli mamman ystävä, jonka kuolemasta on kymmenisen vuotta aikaa. Kotimatkalla tein jouluostoksia, ja kun pääsin kotiin maksoin laskut ja laitoin apuraha-anomuksen Tukilinjalle vetämään. Anoin 1800 e seuraavaa kirjaa varten, saa nähdä miten käy. En ollut kuullutkaan koko paikasta ennen edellispäivää.

TUKILINJA:

Tukilinja tukee apurahoillaan toimintarajoitteisten ihmisten aktiivista elämää ja tasa-arvoa. Apurahoja jaetaan sekä yksityishenkilöille että yhteisöille. Tulosta lyhyt esite apurahan hakijalle tästä.

Tavoitteena on tukea koulutusta, opiskelua, ammatillista kuntoutumista sekä sijoittumista työelämään tai muuhun yhteiskunnallisesti rakentavaan toimintaan. Myös harrastustoiminta ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen kuuluvat tuen piiriin.

Tukilinjan henkilökohtaisia apurahoja voivat hakea sekä fyysisesti että psyykkisesti toimintarajoitteiset henkilöt. Liikunta- tai aistivamman ohella rajoitteen voi aiheuttaa pitkäaikaissairaus, mielenterveysongelma tai neurologinen poikkeavuus. Olennaista ei meille ole diagnoosin nimi vaan se, että se rajoittaa toimintakykyä.

Henkilökohtaisia apurahoja voi hakea ympäri vuoden, ja niitä myönnetään kymmeniä kuukausittain. Yksityishenkilöiden apurahojen suuruutta rajoittaa lahjaverotus, joten ne ovat alle 4000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla tätä suurempiakin. Osa niistä jaetaan yhteistyössä vammaisalan yhteisöjen tai Tukilinjan lukijoiden kanssa.

http://www.tukilinja.fi/apurahat/

17. marraskuuta 2015 klo 8.40

Hain eilen ison määrän kaupasta tavaraa. Kun pääsin kotipihalle, huomasin mehupurkin tippuneen jonnekin. Jätin kolme isoa kassillista ostoksia pyöräsuojaan, ja läksin takaisin kaupalle. Siellä mehupurkki oli ostoskärryjen luona. Myöhemmin iltapäivällä sain pitkästä aikaa kirjoitettua yhden tarinan, ja lähetän sen eteenpäin ensi viikolla.
Tänään ei mitään ihmeellistä. Muusia ja paistettua kanaa. Pokeriturnauksia. L aloittaa tammikuussa päiväkodissa kuntouttavan työkokeilun. Saadaan kuulemma 150 e enemmän rahaa kuukaudessa kuin nyt.

14. marraskuuta 2015 klo 9.45

Pitkällä rantalenkillä aamulla, kun eilen olin koko päivän kotona. Ei yhtään talven oloista, osalla porukasta edelleen purjeveneet vesillä. Mietin taas pitkää Facebook taukoa, tai jopa FB:sta kokonaan poistumista. Koko paikka on muuttumassa täydelliseksi hullujenhuoneeksi. Toisaalta se kertoo jotakin siitä, millaiseksi koko maailma on muuttunut. Pakko ainakin alkaa karsia kavereita raskaalla kädellä, ja otan sitten vaikka positiivisempia ihmisiä tilalle.  Pakko suojautua jotenkin, tai vajoan pian taas sellaisiin sysimustan maanisdebressiivisyyden syövereihin, josta ei ole mitään ulospääsyä. Haluan käpertyä yhä pienempään kokoon, omiin oloihini. Koko elämäni on ollut yhtä taistelua oman tilan puolesta. Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, joiden edessä voin olla oma itseni ja kirjoittaa pelkäämättä.

11. marraskuuta 2015 klo 10.05

Opetellut Isä meidän-rukousta espanjaksi. Saanut lohtua paljon. Viime yöt olleet taas yhtä painajaisten juhlaa, ja nyt aamulla oli tulla paniikkikohtaus. Lääkkeet alkoi äsken vaikuttaa, ja nyt helpompi olla. Laitoin loppuviikon Kenot, Lotot, Jokerit ym. Söin makaronilaatikkoa, ja aloin suunnitella ohjelmaa tuleviksi päiviksi. Voisin ihan hyvin alkaa jo enemmänkin valmistautua jouluun kun kerran on aikaa. Ainakin Liisan joululahjat voisi ostaa jo nyt, kun sitten nekään rahat ei enää miinustuisi joulukuun eläkkeestä.
Eilen tein pitkän rantalenkin, ja nyt on koko kroppa paskana. Pitää varmaan ottaa Dolania. Pokeri sujunut nyt yli viikon hyvin, olen tehnyt selvää voittoa pitkästä aikaa. Ei ole ollut kovin hyvä vuosi muutoin siinä suhteessa.
Heavybändi Lamb Of Godista Teemalta tullut dokumentti oli muuten mahtava. Hieno yhtye kaikin puolin.

7. marraskuuta 2015 klo 10.05

Apteekki reissu tehty. Hain oxamineja, methoprolinia, levolacia ja psorirasvaa. Kun palasin kotiin aivoista katosi matkasta pätkä, ja seuraavaksi olin koti-oven takana. Sanoin Liisalle, että minun on mentävä tarkistamaan veinkö pyörän kellariin. En pysty selittämään tapahtunutta mitenkään. Jo pidemmän aikaa olen huomannut kummallisia juttuja. Unohdan esim. vuosikymmeniä vanhoja rutiineita ja asioita, jotka ovat aina olleet minulle aivan elintärkeitä. Yhtenä aamuna en muistanut laittaa kahvia tippumaan? Ei sellaista kerta kaikkiaan tapahdu tällaiselle kahvinarkomaanille! Toisinaan en tiedä, mitä tyynyä tai täkkiä olen tavannut käyttää viimeiset 15 vuotta nukkuessa. Mistä lienee kysymys? Kun kaikkeen edellä mainittuun vielä lisää omituisen nopeasti entisestään heikentyneen näkökykyni, jatkuvan korvien pirinän, huonontuneen kuulon ja vuosi vuodelta pahentuneet kokovartalo kivut, soppa on valmis. En osaa sanoa, mitä yhteissummaksi pitäisi saada, varsinkin kun oireita on vaikka mitenkä paljon vielä muitakin. Jatkuva ahdistus, kauhutilat, äänet, vatsaongelmat, huimaus, tasapaino-ongelmat ym.
Puhumme kuolemisesta vaimon kanssa liiankin usein, sekin pahentaa oloa. Ymmärrän kyllä, että se on Liisan alitajuinen tapa valmistautua väistämättömään. Kumpikaan meistä ei usko minun elävän kovin vanhaksi, saati pitempään kuin L. Mutta välillä tarvitsisin lepoa tästä saatanallisesta jatkuvasta lopullisen tuhon ilmapiiiiristä, joka leijuu ympärilläni kuin sysimusta raivoava saastepilvi.

4. marraskuuta 2015

En tiedä onko noitten kilojen karisemisen myötä tullut lisää vauhtia, vai ovatko kilot karisseet kun on tullut lisää vauhtia. Eilen ensimmäistä kertaa vuosiin oli joka tapauksessa vaikea nukahtaa, kun pää oli täynnä suurenmoisia suunnitelmia tulevaisuuden suhteen, ja olin innoissani lähes kaikesta mahdollisesta. Aamulla läksin heti kauppaan, ja ostin joulusillejä jo nyt. Tein myöskin ison kattilallisen perunamuusia + lihasoppaa, joita molempia pakastin aikamoisen määrän. Tällainen varustautuminen maailmansotaan, hamstraaminen, on tyypillistä minulle kun mania alkaa nostaa päätään. Sain myöskin päähäni, että nyt lähtee tukka ja leikkaan yli 14 vuoden tauon jälkeen pääni uudelleen kaljuksi. Ei hemmetin hemmetti. Täytyy sanoa Liisalle, että piilottaa kaikki sakset ja veitset varmuuden vuoksi jonnekin. En todellakaan halua luopua hiuksistani, kun olen niitten eteen nähnyt melkomoisen kasvattamisen vaivan. Nuorempana taisin leikata pitkän lettini ainakin 3-4 eri otteeseen, ja joka kerta seurauksena oli pitkä masennus ja lähes sietämätön raivo. En vielä silloin tiennyt mikä vittu minua oikein vaivaa, enkä voinut käsittää miksi jatkuvasti teen asioita jotka sotivat kaikilla tasoilla omaa tahtoani ja luonnettani vastaan.
Puhuttava omahoitajan kanssa parin viikon päästä näistä asioista. Ehkä jotain lääkettä pitää lisätä, en tiedä. Toisaalta, en vielä ole tehnyt mitään älytöntä, mutta myöhäistähän toisaalta kaikki sitten on kun olen esim. ostanut lentolipun Vegasiin ja painunut luomaan muka suurtakin pokeriuraa. Tai myynyt kaikki kirjani ja levyni, tai mennyt laulutunneille ja päättänyt tulla Suomen parhaaksi baritoniksi. Suuruudenhullulle maanikolle mahdollisuudet on rajattomat.