30. syyskuuta 2015 klo 8.15
Eilen Turussa Hepokullassa äidin syntymäpäivillä. Oli tosi kivaa, mutta väsyin pahasti. Aamulla en ollut päästä kivuilta sängystä ylös. En kyllä ymmärrä, miksi olen jo vuosia herännyt joka päivä klo 5.40 kun ei olisi mikään pakko. Tänään levättävä kunnolla. Onneksi asettelin jo illalla roskiksesta löytämäni aika hienon tv-tason paikoilleen. Laitoin sen tähän työpöydän viereen. Siihen mahtuu mukavasti kotimaista lasia päälle, kun kaikki paikat alkaa olla täynnä maljakoita, kulhoja ym.
Äiti sanoi, että velipoika saattaa tulla mukaan hakemaan isoäidin tavaroita, kun aletaan tyhjentää kämppää. Siitä olisi kyllä iso apu. En tajua, miten selviän tällä kropalla urakasta.
Nyt oxamin ja keskiviikko päivän rauhaa.
tiistai 29. syyskuuta 2015
sunnuntai 27. syyskuuta 2015
28. syyskuuta 2015 klo 8.15
Ei näkynyt punaista kuuta. Heräsin kolmen jälkeen katsomaan taivaalle, pilvistä oli. Menin pihallekin katsomaan, mutta turha reissu. Harmi. Hienoja kuvia varsinkin ulkomaalaiset FB-kaverit laittaneet sivuilleen.
Eilen pitkällä kävelyllä Liisan kanssa, tänään levättävä. Äidin syntymäpäivä ylihuomenna, pakko siis mennä taas Turkuun. Ostin suklaata ja kahvia, kukat haen jostain matkan varrelta. Kamalaa kun ikinä ei haluttaisi mennä minnekään. Jos saisin itse päättää, istuisin varmaan tietokoneen ja television edessä koko loppuelämäni. Ainakin, jos raha-asiat todella ei ikinä muutu tästä paremmiksi. Ainoastaan lääkkeitten voimin olen sen vähänkin verran sosiaalinen mitä olen. Ilman lääkkeitä en nousisi edes sängystä kuin vessaan ja syömään.
Sen olen jo ajat sitten hyväksynyt, että minusta ei tullut mitään, ei niin yhtikäs mitään. Mutta pitäisikö vielä sisäistää sekin, että olen köyhä kuin kirkonrotta, eikä tämä ikinä tästä paremmaksi muutu? Ikinä?
Ei näkynyt punaista kuuta. Heräsin kolmen jälkeen katsomaan taivaalle, pilvistä oli. Menin pihallekin katsomaan, mutta turha reissu. Harmi. Hienoja kuvia varsinkin ulkomaalaiset FB-kaverit laittaneet sivuilleen.
Eilen pitkällä kävelyllä Liisan kanssa, tänään levättävä. Äidin syntymäpäivä ylihuomenna, pakko siis mennä taas Turkuun. Ostin suklaata ja kahvia, kukat haen jostain matkan varrelta. Kamalaa kun ikinä ei haluttaisi mennä minnekään. Jos saisin itse päättää, istuisin varmaan tietokoneen ja television edessä koko loppuelämäni. Ainakin, jos raha-asiat todella ei ikinä muutu tästä paremmiksi. Ainoastaan lääkkeitten voimin olen sen vähänkin verran sosiaalinen mitä olen. Ilman lääkkeitä en nousisi edes sängystä kuin vessaan ja syömään.
Sen olen jo ajat sitten hyväksynyt, että minusta ei tullut mitään, ei niin yhtikäs mitään. Mutta pitäisikö vielä sisäistää sekin, että olen köyhä kuin kirkonrotta, eikä tämä ikinä tästä paremmaksi muutu? Ikinä?
torstai 24. syyskuuta 2015
25. syyskuuta 2015 klo 8.30
Eilen Turussa Runosmäen vanhainkodissa. 93-vuotias isoäitini kertoi menneensä jonkun laiskan talonpojan kanssa naimisiin, saaneensa kutsun Kanadaan, Ruotsin kuninkaan hallitsevan osastoa jolla hän on ym. Minä nyökyttelin päätä, ja sanoin aina välillä, että semmoista se elämä on. Hetkittäin isoäiti palasi todellisuuteen, ja muisteltiin menneitä kuten aina. Vielä viisi vuotta sitten ihmettelin ihmettelemästä päästyänikin kuinka terävä isoäiti on päästään, mutta sitten kun järjen alamäki alkoi, kaikki tapahtui nopeasti ja rytinällä. Nyt en enää muista millainen hän oli parhaina päivinään, en millään. Olisi liian tuskallista muistaa, kenet, millaisen ihmisen olen menettänyt. Tappelimme aina tosi paljon, mutta rakastin kovasti häntä silti. Nyt viime vuosina kun isoäiti on ollut jonkinlaisessa psykoosissa, emme ole edes kinastelleet koskaan. Tapaamiset on aina mukavia, hellyyttäviä, kauniita. Sain minä eilenkin kuulla parrastani ja röökaamisesta, mutta ne ovat sivuasioita. Yritän nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä, mitä vielä on jäljellä. Isoäiti on kutistunut varpusen kokoiseksi, eikä suostu syömään enää paljon mitään. Ylös sängystä nouseminen alkaa olla kortilla, sikäli kuin pystyy siihen ollenkaan. Kysyin, millainen mies pappani oli. Isoäiti ei saanut ollenkaan kiinni, mistä ja kenestä puhuin.
Lepoa tänään, en mene edes mereen uimaan. Pelaan pari pokeriturnausta, ja iltapäivällä katsottava Breaking Bad, ihan hemmetin hyvä sarja minusta.
Eilen Turussa Runosmäen vanhainkodissa. 93-vuotias isoäitini kertoi menneensä jonkun laiskan talonpojan kanssa naimisiin, saaneensa kutsun Kanadaan, Ruotsin kuninkaan hallitsevan osastoa jolla hän on ym. Minä nyökyttelin päätä, ja sanoin aina välillä, että semmoista se elämä on. Hetkittäin isoäiti palasi todellisuuteen, ja muisteltiin menneitä kuten aina. Vielä viisi vuotta sitten ihmettelin ihmettelemästä päästyänikin kuinka terävä isoäiti on päästään, mutta sitten kun järjen alamäki alkoi, kaikki tapahtui nopeasti ja rytinällä. Nyt en enää muista millainen hän oli parhaina päivinään, en millään. Olisi liian tuskallista muistaa, kenet, millaisen ihmisen olen menettänyt. Tappelimme aina tosi paljon, mutta rakastin kovasti häntä silti. Nyt viime vuosina kun isoäiti on ollut jonkinlaisessa psykoosissa, emme ole edes kinastelleet koskaan. Tapaamiset on aina mukavia, hellyyttäviä, kauniita. Sain minä eilenkin kuulla parrastani ja röökaamisesta, mutta ne ovat sivuasioita. Yritän nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä, mitä vielä on jäljellä. Isoäiti on kutistunut varpusen kokoiseksi, eikä suostu syömään enää paljon mitään. Ylös sängystä nouseminen alkaa olla kortilla, sikäli kuin pystyy siihen ollenkaan. Kysyin, millainen mies pappani oli. Isoäiti ei saanut ollenkaan kiinni, mistä ja kenestä puhuin.
Lepoa tänään, en mene edes mereen uimaan. Pelaan pari pokeriturnausta, ja iltapäivällä katsottava Breaking Bad, ihan hemmetin hyvä sarja minusta.
sunnuntai 20. syyskuuta 2015
21. syyskuuta 2015 klo 9.15
Eilen pitkällä kävelyllä Liisan kanssa pitkin rantatietä. Oli käsittämättömän kaunis ilma, ja ihmisiä yllättävän paljon liikkeellä. Ei olisi uskonut, että on syyskuu. Minulla vasen jalka taas turvoksissa, joten en pystynyt patikoimaan yhtä pitkälle kuin L. Tavattiin venesataman kohdalla, ja tultiin yhdessä kotiin.
Tänäänkin vielä kävin aamulla meressä, mutta alkaa olla viimeisiä kertoja tänä vuonna, ellei ollut peräti viimeinen. Pitkälle syksyyn olen pystynytkin jatkamaan. Aurinko paistoi nytkin kyllä ja meri oli peilityynni, mutta ilma ja vesi on jo niin kylmiä molemmat, että infarktin pelko leijuu ilmassa. En halua riskeerata mitään.
Nyt taas pokeriturnauksia ja kahvia. Musiikkina Gregory Isaacs, ja päivän pänttäyslauseena: No podia dar credito a mis ojos. Lisäksi käyn läpi yhtä tuhannen sanan listaa, josta nuppiin on nyt mennyt ehkä puolet tai vähän enemmän.
Pitäisi taas muuten kutsua huoltomies katsomaan noita perkeleen vesiputkia. Keittiön allas ei vedä, ja sama juttu vessan suihkun kanssa. Vesi jää lillumaan pitkäksi aikaa lattialle.
Eilen pitkällä kävelyllä Liisan kanssa pitkin rantatietä. Oli käsittämättömän kaunis ilma, ja ihmisiä yllättävän paljon liikkeellä. Ei olisi uskonut, että on syyskuu. Minulla vasen jalka taas turvoksissa, joten en pystynyt patikoimaan yhtä pitkälle kuin L. Tavattiin venesataman kohdalla, ja tultiin yhdessä kotiin.
Tänäänkin vielä kävin aamulla meressä, mutta alkaa olla viimeisiä kertoja tänä vuonna, ellei ollut peräti viimeinen. Pitkälle syksyyn olen pystynytkin jatkamaan. Aurinko paistoi nytkin kyllä ja meri oli peilityynni, mutta ilma ja vesi on jo niin kylmiä molemmat, että infarktin pelko leijuu ilmassa. En halua riskeerata mitään.
Nyt taas pokeriturnauksia ja kahvia. Musiikkina Gregory Isaacs, ja päivän pänttäyslauseena: No podia dar credito a mis ojos. Lisäksi käyn läpi yhtä tuhannen sanan listaa, josta nuppiin on nyt mennyt ehkä puolet tai vähän enemmän.
Pitäisi taas muuten kutsua huoltomies katsomaan noita perkeleen vesiputkia. Keittiön allas ei vedä, ja sama juttu vessan suihkun kanssa. Vesi jää lillumaan pitkäksi aikaa lattialle.
torstai 17. syyskuuta 2015
18. syyskuuta 2015 klo 9.40
Jestas, mikä kaatosade oli kun kävin uimassa. Merivesi oli aivan sekaisin, täynnä puiden lehtiä, hiekkaa ja jotain lilluvaa limaa. Pimeääkin vielä. Kun pääsin pukukopille, kaikki vaatteet oli jo siinä kohtaa läpimärkiä, vaikka tästä on matkaa rannalle vain parisataa metriä.
Täksi päiväksi ei mitään ihmeellistä ohjelmaa. Viikonlopun ostokset tein jo keskiviikkona, laskut maksettu ja nyt odotetaan vain seuraavaa tilipäivää. Toivottavasti se on jo tänään kello kolmelta iltapäivällä, kun arvotaan Keno.
Jestas, mikä kaatosade oli kun kävin uimassa. Merivesi oli aivan sekaisin, täynnä puiden lehtiä, hiekkaa ja jotain lilluvaa limaa. Pimeääkin vielä. Kun pääsin pukukopille, kaikki vaatteet oli jo siinä kohtaa läpimärkiä, vaikka tästä on matkaa rannalle vain parisataa metriä.
Täksi päiväksi ei mitään ihmeellistä ohjelmaa. Viikonlopun ostokset tein jo keskiviikkona, laskut maksettu ja nyt odotetaan vain seuraavaa tilipäivää. Toivottavasti se on jo tänään kello kolmelta iltapäivällä, kun arvotaan Keno.
keskiviikko 16. syyskuuta 2015
17. syyskuuta 2015 klo 9.40
Minun on opittava pelaamaan paremmin napilta, ja pienestä ja isosta blindista. Kukaan järjissään oleva, tai vähääkään pokerista jotain ymmärtävä, ei kunnioita pelaajaa joka bliendeistä, toisten korottaessa, aina antaa periksi. Viimeiset kahdeksan vuotta olen pyrkinyt parantamaan pelaamistani sen kaikilla mahdollisilla osa-alueilla, ja nyt on vielä tämä yksi, mutta sitäkin isompi asia jäljellä. Puolusta blindiasi, on kädessä sitten mitkä vitun kortit hyvänsä!
Meressä uimassa vielä tänäänkin. Yksi nainen oli samaan aikaan. Tai oikeastaan tuli, kun minä olin jo lähdössä. Ei mitään muuta ohjelmaa täksi päiväksi paitsi pokeriturnauksia.
Minusta on tullut iän myötä yhä hiljaisempi ja vetäytyvämpi. Kuuntelen mielelläni. Puhu en niinkään, enkä kirjoita.
Minun on opittava pelaamaan paremmin napilta, ja pienestä ja isosta blindista. Kukaan järjissään oleva, tai vähääkään pokerista jotain ymmärtävä, ei kunnioita pelaajaa joka bliendeistä, toisten korottaessa, aina antaa periksi. Viimeiset kahdeksan vuotta olen pyrkinyt parantamaan pelaamistani sen kaikilla mahdollisilla osa-alueilla, ja nyt on vielä tämä yksi, mutta sitäkin isompi asia jäljellä. Puolusta blindiasi, on kädessä sitten mitkä vitun kortit hyvänsä!
Meressä uimassa vielä tänäänkin. Yksi nainen oli samaan aikaan. Tai oikeastaan tuli, kun minä olin jo lähdössä. Ei mitään muuta ohjelmaa täksi päiväksi paitsi pokeriturnauksia.
Minusta on tullut iän myötä yhä hiljaisempi ja vetäytyvämpi. Kuuntelen mielelläni. Puhu en niinkään, enkä kirjoita.
maanantai 14. syyskuuta 2015
15. syyskuuta 2015 klo 9.30
Yksi iäkkäämpi aamu-uimari nainen ehdotti äsken rannalla, että tulisin mukaan avantouimari porukkaan. Täytyy laittaa harkintaan, voisi olla kivaa touhua. Joka syksy tosi orpo olo, kun tietää että pian ei enää pääse pulahtamaan mereen. Pisimmälle olen yhtenä vuonna jatkanut hommaa marraskuun alkuun, mikä ero olisi yksintein mennä avantoonkin?
Löysin muuten sunnuntaina kadottamani hanskaan tuosta parinsadan metrin päästä kuten oletinkin. Eletään niin syrjässä, että melkein voi tiputtaa vaikka lompakkonsa jonnekin, ja samassa paikassa se on vielä viikonkin päästä.
Tänään muutama pokeriturnaus. Eilen sijoituin yli kuuden tunnin työn jälkeen sijalle 24. yhdessä turnauksessa jossa oli vajaat 2000 pelaajaa. Ihan hyvä mieli tuli pitkästä aikaa päästä taistelemaan isommistakin rahoista. Finaalipöytä jäi silti sikseen kauas, vaikka muuta voisi sijoituksen perusteella kuvitella. Viimeisen tunnin tai puolitoista pelasin pienellä stäckillä, ja ison osan aikaa veitsi kurkulla koko porukan pienimmällä. Turnausta johtavalla oli 400 000, minulla 40-60 000. Yhtään virhettä en tehnyt, pelasin hyvää pokeria, ja tipahdin ässä / jätkä kädellä tilanteessa jossa minun oli mentävä jo ties monettako kertaa All-In.
Yksi iäkkäämpi aamu-uimari nainen ehdotti äsken rannalla, että tulisin mukaan avantouimari porukkaan. Täytyy laittaa harkintaan, voisi olla kivaa touhua. Joka syksy tosi orpo olo, kun tietää että pian ei enää pääse pulahtamaan mereen. Pisimmälle olen yhtenä vuonna jatkanut hommaa marraskuun alkuun, mikä ero olisi yksintein mennä avantoonkin?
Löysin muuten sunnuntaina kadottamani hanskaan tuosta parinsadan metrin päästä kuten oletinkin. Eletään niin syrjässä, että melkein voi tiputtaa vaikka lompakkonsa jonnekin, ja samassa paikassa se on vielä viikonkin päästä.
Tänään muutama pokeriturnaus. Eilen sijoituin yli kuuden tunnin työn jälkeen sijalle 24. yhdessä turnauksessa jossa oli vajaat 2000 pelaajaa. Ihan hyvä mieli tuli pitkästä aikaa päästä taistelemaan isommistakin rahoista. Finaalipöytä jäi silti sikseen kauas, vaikka muuta voisi sijoituksen perusteella kuvitella. Viimeisen tunnin tai puolitoista pelasin pienellä stäckillä, ja ison osan aikaa veitsi kurkulla koko porukan pienimmällä. Turnausta johtavalla oli 400 000, minulla 40-60 000. Yhtään virhettä en tehnyt, pelasin hyvää pokeria, ja tipahdin ässä / jätkä kädellä tilanteessa jossa minun oli mentävä jo ties monettako kertaa All-In.
lauantai 12. syyskuuta 2015
13. syyskuuta 2015 klo 9.30
Pitkä kävely heti aamusta. Kaunis syksyinen sunnuntai. Meri oli tyyni ja aurinko paistoi. Toinen hansikas tipahti jonnekin. Lintuja ei juuri näkynyt, sen paremmin kuin ihmisiäkään. Otin kännykän mukaan, mutta en tullut ottaneeksi yhtään kuvaa. Täällä ei juuri enää ole paikkoja joita en olisi jo kuvannut. Ruuaksi laitoin kanaa ja vihanneksia, taisi olla toinen kerta viikon sisään. Nyt nettailua. Pelattava useampikin pokeriturnaus tänään, vaikka en enää aikoihin ole uskonut mihinkään rikastumiseen. Keppikerjäläisenä menen hautaan, ellen väärin arvaa. Pääasia kuitenkin, että pärjää edes jotenkuten eikä tarvitse käydä sossussa. Veikkauksen peleistä tullut tällä viikolla 19 e ja pokerisaldo ei ole paljoa tuota isompi. Voitto on silti aina voittoa, jokainen euro lasketaan ja on tärkeä.
Lääkkeet toimineet tällä viikolla hyvin. Painajaisia kylläkin joka yö, mutta mieli ollut ihmeen kirkas ja toivorikas kaikesta huolimatta.
Päivän pänttäyksenä: El tiempo lo cura todo.
Pitkä kävely heti aamusta. Kaunis syksyinen sunnuntai. Meri oli tyyni ja aurinko paistoi. Toinen hansikas tipahti jonnekin. Lintuja ei juuri näkynyt, sen paremmin kuin ihmisiäkään. Otin kännykän mukaan, mutta en tullut ottaneeksi yhtään kuvaa. Täällä ei juuri enää ole paikkoja joita en olisi jo kuvannut. Ruuaksi laitoin kanaa ja vihanneksia, taisi olla toinen kerta viikon sisään. Nyt nettailua. Pelattava useampikin pokeriturnaus tänään, vaikka en enää aikoihin ole uskonut mihinkään rikastumiseen. Keppikerjäläisenä menen hautaan, ellen väärin arvaa. Pääasia kuitenkin, että pärjää edes jotenkuten eikä tarvitse käydä sossussa. Veikkauksen peleistä tullut tällä viikolla 19 e ja pokerisaldo ei ole paljoa tuota isompi. Voitto on silti aina voittoa, jokainen euro lasketaan ja on tärkeä.
Lääkkeet toimineet tällä viikolla hyvin. Painajaisia kylläkin joka yö, mutta mieli ollut ihmeen kirkas ja toivorikas kaikesta huolimatta.
Päivän pänttäyksenä: El tiempo lo cura todo.
keskiviikko 9. syyskuuta 2015
9. syyskuuta 2015 klo 10.30
Mt-toimistossa käyty. Ihan hyvä keskustelu oli, vaikka omahoitaja yrittikin taas saada minua menemään lääkärille, jotta tehtäisiin kaiken maailman kokeita joista ei taaskaan selviäisi hevon vitun vertaa. Olen vuosien varrella ollut niin monissa verikokeissa, röntgeneissä, testeissä ym. että en pysty tarkkaa lukua edes muistamaan. Satavarmasti voin fysiikan puolesta paremmin, jahka vain saan painoa vielä 5 kg pois. Samalla laskee verenpaine, sokeri + kolestroliarvot ja aineenvaihdunta muuttuu paremmaksi. Saan henkeäkin helpommin, kunhan pallea pienenee. Päänuppi on sitten kokonaan eri juttu, mutta se hoituu lääkkeillä kuten ennenkin + kunhan alan taas painon pudottua liikkua ulkona vähän enemmän. Keväästä on jo tippunut 3-4 kiloa, eikä ole mitään syytä epäillä etteikö tällä päättäväisyydellä tippuisi tulevina kuukausina lisää. Psoriläiskät + kivut on sitten vielä oma lukunsa, johon on keskityttävä jossakin kohtaa paremmalla ajalla.
Liisa lähtee äitinsä kanssa Turkuun Citymarkettiin, minä jään haaveilemaan yhdestä upeasta Humppilan lasimaljasta jonka näin Lähetyksen kirpparilla. Pyysivät 30 e. Oli ilman muuta sen arvoinen, ja enemmänkin, mutta aika paha hinta minulle.
Tässä muuten linkki noille minun kirjoittaja sivuille:
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Acharacter_12317595543637#.VfAAgdLtmko
Ja tässä linkki tuohon Hesarin juttuun. Minulta pyydettiin aikoinaan haastattelua Mielentaide ry:n kautta, kun etsittiin mt-kuntoutujia joille taiteen tekemisestä on ollut apua tai tukea mt-sairauteen:
http://www.hs.fi/elama/a1349578152350
Mt-toimistossa käyty. Ihan hyvä keskustelu oli, vaikka omahoitaja yrittikin taas saada minua menemään lääkärille, jotta tehtäisiin kaiken maailman kokeita joista ei taaskaan selviäisi hevon vitun vertaa. Olen vuosien varrella ollut niin monissa verikokeissa, röntgeneissä, testeissä ym. että en pysty tarkkaa lukua edes muistamaan. Satavarmasti voin fysiikan puolesta paremmin, jahka vain saan painoa vielä 5 kg pois. Samalla laskee verenpaine, sokeri + kolestroliarvot ja aineenvaihdunta muuttuu paremmaksi. Saan henkeäkin helpommin, kunhan pallea pienenee. Päänuppi on sitten kokonaan eri juttu, mutta se hoituu lääkkeillä kuten ennenkin + kunhan alan taas painon pudottua liikkua ulkona vähän enemmän. Keväästä on jo tippunut 3-4 kiloa, eikä ole mitään syytä epäillä etteikö tällä päättäväisyydellä tippuisi tulevina kuukausina lisää. Psoriläiskät + kivut on sitten vielä oma lukunsa, johon on keskityttävä jossakin kohtaa paremmalla ajalla.
Liisa lähtee äitinsä kanssa Turkuun Citymarkettiin, minä jään haaveilemaan yhdestä upeasta Humppilan lasimaljasta jonka näin Lähetyksen kirpparilla. Pyysivät 30 e. Oli ilman muuta sen arvoinen, ja enemmänkin, mutta aika paha hinta minulle.
Tässä muuten linkki noille minun kirjoittaja sivuille:
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Acharacter_12317595543637#.VfAAgdLtmko
Ja tässä linkki tuohon Hesarin juttuun. Minulta pyydettiin aikoinaan haastattelua Mielentaide ry:n kautta, kun etsittiin mt-kuntoutujia joille taiteen tekemisestä on ollut apua tai tukea mt-sairauteen:
http://www.hs.fi/elama/a1349578152350
tiistai 8. syyskuuta 2015
8. syyskuuta 2015 klo 12.00
Opiskellut espanjaa nyt keväästä asti, ja oppinut ihme kyllä enemmän kuin ikinä tällä lahopäällä olisin uskonut. Liisa ihmetteli, mistä kummasta sain innostuksen hommaan. Sanoin, että valmistaudun tulevaan lottovoittoon :)
Ostin kanaa eilen kaupasta, ja onneksi se ei ollut vielä pilalla vaikka eräpäivä oli jo mennyt. Hyvää oli kasvisten kanssa. Käyn puntarilla seuraavan kerran vasta viikon lopussa, ja toivon totisesti että viisari näyttäisi silloin alle kahdeksankymmenen. Sitä voisi jo juhlia jotenkin.
Aamulla kävin vielä uimassa, mutta pian alkaa tulla kipuraja vastaan. Pelkän sukelluksen tein nytkin, ja sitten äkkiä vaatteet takaisin ylle. Nyt nettailua, ja parin tunnin päästä katsottava Fearin ja Underbellyn seuraava jakso.
Huomenna omahoitajalle. Ihan mielelläni menen, kun ei olla nähty vähään aikaan. Täytyy kai syksyn tullen alkaa taas ottaa aikoja useammin.
Päivän pänttäys: Antes de hablar pensar.
Opiskellut espanjaa nyt keväästä asti, ja oppinut ihme kyllä enemmän kuin ikinä tällä lahopäällä olisin uskonut. Liisa ihmetteli, mistä kummasta sain innostuksen hommaan. Sanoin, että valmistaudun tulevaan lottovoittoon :)
Ostin kanaa eilen kaupasta, ja onneksi se ei ollut vielä pilalla vaikka eräpäivä oli jo mennyt. Hyvää oli kasvisten kanssa. Käyn puntarilla seuraavan kerran vasta viikon lopussa, ja toivon totisesti että viisari näyttäisi silloin alle kahdeksankymmenen. Sitä voisi jo juhlia jotenkin.
Aamulla kävin vielä uimassa, mutta pian alkaa tulla kipuraja vastaan. Pelkän sukelluksen tein nytkin, ja sitten äkkiä vaatteet takaisin ylle. Nyt nettailua, ja parin tunnin päästä katsottava Fearin ja Underbellyn seuraava jakso.
Huomenna omahoitajalle. Ihan mielelläni menen, kun ei olla nähty vähään aikaan. Täytyy kai syksyn tullen alkaa taas ottaa aikoja useammin.
Päivän pänttäys: Antes de hablar pensar.
sunnuntai 6. syyskuuta 2015
7. syyskuuta 2015 klo 9.15
Ehkä vain kuvittelen, tai sitten todellakin voin paremmin kuin pitkään aikaan, luovuttuani kaikista muista rasvoista ja siirryttyäni Benecoliin. Olisi kyllä kiva tietää lähtevätkö myös nuo plaikut silmien ympäriltä pois kolestrolin alentuessa. Paino on joka tapauksessa nyt alempana kuin neljääntoista vuoteen 80,5 kg. Aivan uskomatonta jos saan sen alle kahdeksankymmenen vihdoin ja viimein. Nuorena painoin aina 65-78 kg. Minulla oli silloinkin isoja painon vaihteluita manioitten ja masennusten vuorotellessa, mutta ikinä ennen 35 ikävuotta en painanut yli 80 kg. Kun se sitten aikanaan sinne nousi, en sen koomin ole saanut sitä enää takaisin alle kahdeksankymmenen. Tosi uskomatonta, jos se nyt toteutuu.
Käyty kaupassa, kaapit nyt täynnä ruokaa. Maksettu laskut. Laitettu viikon Kenot ja Lotot.
Päivän pänttäys: No tiene ni pies ni cabeza. Tämän maanantain tunnelmiin nähden vähän ristiriitaisesti valittu lause, mutta vuorenvarmasti tulen sitä vielä tulevaisuudessa tarvitsemaan monet kerrat.
Ehkä vain kuvittelen, tai sitten todellakin voin paremmin kuin pitkään aikaan, luovuttuani kaikista muista rasvoista ja siirryttyäni Benecoliin. Olisi kyllä kiva tietää lähtevätkö myös nuo plaikut silmien ympäriltä pois kolestrolin alentuessa. Paino on joka tapauksessa nyt alempana kuin neljääntoista vuoteen 80,5 kg. Aivan uskomatonta jos saan sen alle kahdeksankymmenen vihdoin ja viimein. Nuorena painoin aina 65-78 kg. Minulla oli silloinkin isoja painon vaihteluita manioitten ja masennusten vuorotellessa, mutta ikinä ennen 35 ikävuotta en painanut yli 80 kg. Kun se sitten aikanaan sinne nousi, en sen koomin ole saanut sitä enää takaisin alle kahdeksankymmenen. Tosi uskomatonta, jos se nyt toteutuu.
Käyty kaupassa, kaapit nyt täynnä ruokaa. Maksettu laskut. Laitettu viikon Kenot ja Lotot.
Päivän pänttäys: No tiene ni pies ni cabeza. Tämän maanantain tunnelmiin nähden vähän ristiriitaisesti valittu lause, mutta vuorenvarmasti tulen sitä vielä tulevaisuudessa tarvitsemaan monet kerrat.
perjantai 4. syyskuuta 2015
4. syyskuuta 2015 klo 12.30
Viikonlopun ruuat haettu, maksettu vuokra + netit, laitettu kenot ja lotot. Tili tuli, tili meni, mutta turvallinen olo nyt. Ei mitään erikoista tänään. Pelasin pari pokeriturnausta, mutta pelivire oli kadoksissa aamusta asti. Mentävä kohta lepäämään hetkeksi. Alavirettä, eikä ollenkaan niin hyvä olo kuin on ollut koko viikon. Tunnin päästä otan oxaminit, sitten ehkä helpottaa. Laitoin tomaattisilakoita uunissa, ja se oli kyllä tosi hyvää, eli en ainakaan ole syönyt huonosti.
Viikonlopun ruuat haettu, maksettu vuokra + netit, laitettu kenot ja lotot. Tili tuli, tili meni, mutta turvallinen olo nyt. Ei mitään erikoista tänään. Pelasin pari pokeriturnausta, mutta pelivire oli kadoksissa aamusta asti. Mentävä kohta lepäämään hetkeksi. Alavirettä, eikä ollenkaan niin hyvä olo kuin on ollut koko viikon. Tunnin päästä otan oxaminit, sitten ehkä helpottaa. Laitoin tomaattisilakoita uunissa, ja se oli kyllä tosi hyvää, eli en ainakaan ole syönyt huonosti.
torstai 3. syyskuuta 2015
3. syyskuuta 2015 klo 13.30
Liisa lähti aamulla äitiään katsomaan Turkuun. Minä kävin vielä tänäänkin uimassa ja paistoin kanaa ruuaksi. Pokeriturnauksista tuli jonkin verran rahaa. Kohta alan katsoa Fear sarjaa Netflixistä. Kertoo jo ikääntyvästä isosta rikollispomosta, jonka muisti ja aivot jollakin mystisellä tavalla on alkaneet pettää. Todella hyvä sarja, samoin kuin toinen suosikkini Luther. Underbelly edelleen ykkönen, kertoo tositarinaa Australian rikollismaailmasta -70 luvulta tähän päivään. Olen suorastaan vitkutellut jaksojen katsomista, että ei tulisi liian äkkiä viimeinen osa vastaan, niin hyvä se on.
Päivän pänttäyksenä ollut: Todo se fue a la mierda, vaikka tänään onkin ollut aika hyvä päivä oireitten puolesta ja muutenkin. Otin juuri iltapäivä oxaminit, ja pian suljen tietsikan.
Liisa lähti aamulla äitiään katsomaan Turkuun. Minä kävin vielä tänäänkin uimassa ja paistoin kanaa ruuaksi. Pokeriturnauksista tuli jonkin verran rahaa. Kohta alan katsoa Fear sarjaa Netflixistä. Kertoo jo ikääntyvästä isosta rikollispomosta, jonka muisti ja aivot jollakin mystisellä tavalla on alkaneet pettää. Todella hyvä sarja, samoin kuin toinen suosikkini Luther. Underbelly edelleen ykkönen, kertoo tositarinaa Australian rikollismaailmasta -70 luvulta tähän päivään. Olen suorastaan vitkutellut jaksojen katsomista, että ei tulisi liian äkkiä viimeinen osa vastaan, niin hyvä se on.
Päivän pänttäyksenä ollut: Todo se fue a la mierda, vaikka tänään onkin ollut aika hyvä päivä oireitten puolesta ja muutenkin. Otin juuri iltapäivä oxaminit, ja pian suljen tietsikan.
tiistai 1. syyskuuta 2015
2. syyskuuta 2015 klo 9.40
Turussa eilen isoäitiä katsomassa vanhainkodissa. Oli sikseen tolkuissaan. Istuin aika kauan, kun ei huvittanut pokerinpeluu koko päivänä. Mamma puhui lähestyvästä kuolemastaan. Mietin, että kuka tässä tietää ken seuraavaksi lähtee kun niin moni, nuorikin, on lähtenyt jo. Nyt aamulla uimassa. Ilma alkaa olla jo kylmää, mutta vesi vieläkin ihmeen lämmintä.
Benecolin käytön neljäs päivä. Toivottavasti alkaisi näkyä ja tuntua nopeasti. Paino ainakin näyttäisi nyt olevan oikeasti laskussa, on ollut jo joitakin viikkoja. Ostettiin eilenkin iso kasa hedelmiä, kiwejä, omenia, appelsiineja, viinirypäleitä, luumuja jne.
Päivän kenot ja lotot laitettu.
Päivän pänttäyksenä: Suenas con ser rico algun dia + estar seguro.
Turussa eilen isoäitiä katsomassa vanhainkodissa. Oli sikseen tolkuissaan. Istuin aika kauan, kun ei huvittanut pokerinpeluu koko päivänä. Mamma puhui lähestyvästä kuolemastaan. Mietin, että kuka tässä tietää ken seuraavaksi lähtee kun niin moni, nuorikin, on lähtenyt jo. Nyt aamulla uimassa. Ilma alkaa olla jo kylmää, mutta vesi vieläkin ihmeen lämmintä.
Benecolin käytön neljäs päivä. Toivottavasti alkaisi näkyä ja tuntua nopeasti. Paino ainakin näyttäisi nyt olevan oikeasti laskussa, on ollut jo joitakin viikkoja. Ostettiin eilenkin iso kasa hedelmiä, kiwejä, omenia, appelsiineja, viinirypäleitä, luumuja jne.
Päivän kenot ja lotot laitettu.
Päivän pänttäyksenä: Suenas con ser rico algun dia + estar seguro.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)