maanantai 31. elokuuta 2015

31. elokuuta 2015 klo 11.30

Päivän pänttäys : En este lugar hay fantasmas. Lause tuli mieleen tuosta öisestä enkelitaulun rysähtämisestä alas.

Aloitin eilen Benecolin syönnin. Toivottavasti alkaa vaikuttaa nopeasti. Minulla on vuosia ollut ihmeellisiä plaikkuja silmien ympärillä, ja luulin niitten olevan ihosyöpää enkä uskaltanut mennä lääkärille, vaikka omahoitaja on siihen lukuisat kerrat kehottanut. Kuten olen kertonut, olo on ollut kaikinpuoin tosi paska muutenkin jo pitkään, tuskin jaksan tuntia kävellä yhteen menoon. Jokin aika sitten selvisi, että plaikut + näkökykyni tosi raju heikkeneminen viimeisen vuoden tai kahden aikana johtuukin korkeasta kolestrolista. Säikähdin melkein yhtä pahasti, kuin olisin pelästynyt syövästäkin. Suvussamme on paljon sydän ja verisuoni sairauksia. Isäukolle tehtiin ohitusleikkaus pari vuotta sitten, ja isoäitini kuoli aivoinfarktiin. Isoisälläni petti sydän hänelläkin. Toinen isoäitini on kamppaillut kolestrolin ja verenpaineen kanssa koko ikänsä. Jos jotain hyvää kaikesta etsii, jokainen edellä mainituista eli vanhaksi, tai elää edelleen. Kamala ahdistus tuli silti. Olen yrittänyt pudottaa painoa jo kohta neljätoista vuotta, siitä asti kun se mystisesti bongahti 65-72 kilosta 82-85 kiloon. Nyt aloitan sellaisen hemmetin tehodieetin, että vittu sentään on parasta että painan viimeistään jo ensi viikolla alle 80 kg. Tuon tavoitteen ei luulisi edes olevan vaikean saavuttaa, kun viime kuukausina olen saanut sen 84 kilosta 82 kiloon. Ainakin tuli kummasti motivaatiota lisää. Punainen maito saa jäädä rasvattoman rinnalta kokonaan pois. Olen juonut punaista maitoa iltaisin, kun olen kokenut sen jotenkin yhdessä lääkkeitten kanssa rauhoittavan ja auttavan parempaan uneen. Voita tai oivariinia en käytä enää ikinä, syön Benecolia lopun elämääni. Paistettujen kanamunien syömistä vähennettävä myös, olen vetänyt niitä vuosia melkein joka päivä. Paljon tehtävä isoja muutoksia, mutta se kannatta jos viimeinkin löydän edes jonkinlaisen rauhan, ja pystyn taas tekemään jotain muutakin kuin nyhjöttämään tietokoneen ja telkkarin edessä päivät pitkät. Toistaiseksi kuitenkin nyt vain odotettava, ja rukoiltava että tuo kolestroliarvo lähtee alenemaan. Olen kyllä kuullut, että se voi pudota tosi nopeastikin elämäntapoja muuttamalla.

lauantai 29. elokuuta 2015

30. elokuuta 2015 klo 9.30

Päivän pänttäys lause: Cuanto mas estudio, mas aprendo. Lisäksi opettelen tänään tuon Play-kaupasta lataamani Opi Espanjaa pelin avulla 20-30 uutta sanaa. Tuo peli on ihan hauska, vaikka siinä ei pelillisesti pyritäkään varsinaisesti yhtään mihinkään, paitsi saamaan jokaisesta erillisestä osiosta täydet 1000 pistettä. Minun kaltaiselle addiktille kehittyi kuitenkin himo tuohonkin välittömästi. Joka kerta on  p a k k o  saada täydet tuhat, ja samalla oppii uutta kieltä kuin itsellään nopeasti lisää ja lisää.

Aamu uinti tehty. Paikalla olleet vanhemmat akat päivittelivät kun tein vain yhden sukelluksen ja tulin vedestä pois, kun he taas uivat kaislikon ympäri pitkän matkan. Voi jessus sentään! Onko ihan pakko kytätä jokaisen ihmisen joka ainoaa pienintäkin tekemistä? Olisin voinut luennoida asiasta vaikka tunnin, mutta annoin olla. Jos eivät itse näe, että minulla on kämmenen kokoisia psoriläiskiä ympäri kehoa, niin olkoon. Ei minun tarvitse uida, enkä kropan puolesta pystyisikään,  meressä joka käynnillä. Pelkkä suolakylpy riittää.

MM-kisat sitten päättyy. Liisa on tällä kertaa ollut niistä innostuneempi kuin minä. Olisi saanut olla enemmän suomalaisia mukana.

perjantai 28. elokuuta 2015

28. elokuuta 2015 klo 12.30

Löysin netistä sivuston jossa on 2000 espanjankielistä fraasia ja tavallisinta sanontaa. Siinä urakoitavaa taas tuleviksi viikoiksi.
Uimassa aamulla. Merivesi alkaa jo kylmetä, ja aamut on pirun pimeitä. Eilen satoi aika tavalla kun kävin rannalla. Pian alkaa onneksi kisalähetys Kiinasta ja voi sulkea tietsikan. Ei kaksinen pokeripäivä. Viktor Isildur1 Blom sen sijaan näköjään voittanut 2,6 miljoonaa viikossa. Saa nähdä kauanko rahat pysyy Viktorilla tällä kertaa. Veikkaan, että tiistaihin mennessä on kaikki menneet, ainakin jos vanhat merkit paikkansa pitää. Meikäläiselle riittäisi viidentonnin voittokin Kenosta näin ensi alkuun. Loppuisi edes pahin pennin venytys.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

27. elokuuta 2015 klo 9.30

Herättiin yöllä kovaan rysäykseen. Kysyin, mikä hemmetti se oli? Liisa katseli pelästyneenä pimeässä ympärilleen hetken ja huomasi enkelitaulun tippuneen. Nukahdin, ja näin taas painajaisia kuten joka yö. Aamulla pikkulintu yritti väkisin tulla makuuhuoneen ikkunasta sisään. Pimeät voimat jälleen liikkeellä. Olen ilmeisesti leikkinyt kohtalollani olemalla lähes kuusi päivää paremmassa vedossa nupin puolesta kuin pariin vuoteen. Joka kerta alkaa heti tapahtua jotain outoa tai kamalaa. Läksin kauppaan heti syötyäni, ja samaa kyytiä rannalle uimaan. Vesi oli jo vähän kylmentynyt.
Pokerstarsilla tuo lapsellinen Turbo päivä taas tänään. Täytyy pelata jossain muualla pari turnausta. Full Tiltillä varmaan ja 888Pokerissa.

maanantai 24. elokuuta 2015

25. elokuuta 2015 klo 8.15

Eilen tein kirpputorilla hyvän ostoksen. Löysin minusta aika kauniin taulun hintaan 5 e. Jo pelkät raamit oli kalliimmat kuin hinta. Taulu kuvaa lappilaista jokea ja ruska metsää, jonka taustalla näkyy tunturi. Laitettiin taulu kunniapaikalle olohuoneeseen television yläpuolelle. Ei aavistustakaan kuka teoksen on maalannut, kun signeerausta ei ole. Olisi kiva tietää tekijästä edes jotain, mutta se tuskin tulee ikinä onnistumaan.
Tänään lepoa. Olen ollut useamman päivän ilman dolania maksaa säästääkseni, ja se alkaa tuntua kropassa vähän joka puolella, vaikka nuppi onkin ollut jollain tapaa selkeämpi. Uimassa käyn kohta, sitten pokeriturnauksia. Janssoninkiusaus päivä.

lauantai 22. elokuuta 2015

23. elokuuta 2015 klo 8.30

Saanut nyt otettua aurinkoa psoriläikkiin monena päivänä peräkkäin. Tosi ylellistä. Ihmeellinen kesä ollut, ikinä ei elokuun lopussa ole merivesi ollut näin lämmintä kuin nyt, tai ei ainakaan viimeisen kahdeksan vuoden aikana kun on täällä Naantalissa asuttu. Pitkään näin ei enää millään voi jatkua, kun yöt kylmenee kylmenemistään väistämättä.
Hyvä peliviikko ollut. Lotosta tuli eilen kymppi, Kenosta on tullut seitsemän päivän sisällä 30 e, ja pokeriturnauksistakin olen voitolla muutaman kympin. Huomenna mentävä kauppaan, ellen sitten mene jo tänään.
Oireet olleet vähän helpompia nyt kahtena päivänä peräkkäin. Aika helvettiä alkuviikko olikin. Hyvä kun MM-kisat alkoi, on jotain muutakin ajattelemista kuin oma terveys.

tiistai 18. elokuuta 2015

19. elokuuta 2015 klo 9.30

Eilen olin varma, että loppu tulee. Sydän löi koko päivän ja illan miten sattuu. En pystynyt syömään aamun jälkeen juuri mitään, kun kaikki vähäkin ruoka tarttui ruokatorveen kiinni kuin liisteri. Lääkkeistä jäi osa myöskin ottamatta. Illalla en enää ollut kaukana täydestä psykoosista. Verensokeri oli alhaalla, pulssi taivaissa ja kuolemanpelko raju. Kahdeksalta otin sydänlääkettä lisää, ja sitten helpotti. Olin varma, että yöstä ja aamusta tulee hirvittäviä. Mutta ei, nukuin heräämättä aamuun saakka, ja nyt olen saanut jo syötyä ja käytyä uimassa. Ei näissä oireissa ole mitään johdonmukaisuutta tai logiikkaa. Tulevat ja menevät miten sattuu. Kun nyt olisikin edes tänään helpompaa, ja pystyisin lepäämään ja rentoutumaan.
Kenosta oli tullut eilen näköjään 20 e. Kiva juttu.

maanantai 17. elokuuta 2015

18. elokuuta 2015 klo 9.20

Yksi paskimmista öistä aikoihin. Heräsin rytmihäiriöihin joista ei tullut loppua ollenkaan, jatkuivat vielä aamullakin. Otin sydänlääkettä ja rauhoittavaa, kuten joka aamu, kun heräsin ja läksin kauppaan ja uimaan. Nyt olo parempi, mutta ottaa aivoon armottomasti. Onko koko elämän ihan oikeasti oltava tällaista vuosikymmenestä toiseen? Vuosia meni jo paremmin ketipinorin ansiosta, mutta kulunut vuosi tai kaksi on olleet kyllä taas tosi vaikeita, ja tuntuu kuin menisin vain alaspäin jatkuvasti, teen sitten mitä hyvänsä. Jos edes olisi rahaa, voisi tehdä jotakin, lähteä jonnekin pois vähäksi aikaa, ja saada aivoille jotakin muutakin askarreltavaa kuin tämä iänikuinen oireet ja lääkkeet rumba. Mutta kun ei ole varaa mihinkään, ei kerta kaikkiaan mihinkään. Pelkkä Turussa linja-autolla käyminenkin on rahan puolesta kipurajoilla. Edes laivalle, tai ulos syömään, ei olla tänä vuonna päästy. Käy sääliksi vaimoa, kun en pysty tarjoamaan mitään elämyksiä. Aikoinaan oli toisin, sain apurahoja, pelivoittoja, kirjojen myynnistäkin tuli välillä jotakin. Sitten iski mania ja heti perään raju masennus, ja kaikki romahti ties monettako kertaa. Alta vuodessa oltiin ulosotossa. Tosi ikävää muistellakin. Psykiatri lähetti minut kahdeksi viikoksi Petreaan, ja vuotta kahta myöhemmin minulle myönnettiin pysyvä työkyvyttömyyseläke.

lauantai 15. elokuuta 2015

16.elokuuta 2015 klo 9.20

Hace buen tiempo, kuten oli eilenkin. Kävin Turussa Runosmäen vanhainkodissa katsomassa isoäitiä. Oli iloinen kun tulin. Oli laihtunut entisestään, jos mahdollista ja harhoja oli melko lailla, kuten on ollut jo pitkään. Kuka tietää, ehkä on ollut harhainen nuoresta saakka? Sen verran outoja juttuja olen mammalta vuosien varrella kuullut. Ihan kivaa oli silti, kun pysyin iloisissa aiheissa. Kerroin aamu-uinneista, mitä hyvää ruokaa on tehty jne. Isoäiti veti puheen tämän tästä mm. siihen, että hänen huonettaan salakuunnellaan ja sinne on siivojien toimesta pumpattu kitkerää tupakansavua ja myrkkyjä. Puhelinta myöskin operoidaan toimistosta käsin semmoiseksi, että hän ei voi soittaa mihinkään. Kaikenlaista houretta isoäiti päästeli suustaan, mutta sellaista tämä on ollut jo pitkään. Iltapäivä ja ilta meni levätessä. Selkä ei tykännyt hyvää reissusta yhtään. Jätin päivällä myöskin betasalpaajan koemielessä ottamatta, ja se oli huono päätös. Pulssi nousi tosi korkealle. Kolmelta oli pakko ottaa melkein koko tabletti, sitten helpotti.
Nyt aamulla taas uimassa. Oli ihmeen paljon porukkaa normaaleitten aamu-uimareitten lisäksi. Yksi kokonainen lapsiperhekin oli tullut nauttimaan elokuisesta kesä aamusta.

perjantai 14. elokuuta 2015

14. elokuuta 2015 klo 11.00

Vaikea ilta, yö ja aamu oli selän puolesta. Keppiä käytettävä. Kävin silti kaupassa hakemassa viikonlopun ruuat, ja uimaankin menin. Tai no, kävin lähinnä kastamassa vedessä. Nyt tehnyt lihasoppaa. Harmitti kun en päässyt Turkuun isoäitiä vanhainkotiin katsomaan. Pelkkä tietsikan edessä istuminenkin on yhtä tuskaa, saati yhteensä yli kolmenkymmenen kilometrin linja-auto matka. Täytyy katsoa, miltä näyttää vointi ensi viikolla. Kun nuorena olin aivan hunningolla, ja elin hyvin pimeitä vuosia kaikella tavalla, isoäitini pyysi minulta vain yhtä asiaa. Sitä, että kävisin katsomassa häntä vielä silloinkin, kun hän ei enää pysty kävelemään tai on muuten huonossa kunnossa. Tuosta lupauksesta olen kaikki viime vuodet pitänyt tarkkaan kiinni.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

13. elokuuta 2015 klo 9.20

Läksin eilen aamu-uinnin päälle kävellen hakemaan tuolta parin kilometrin päästä pyöräliikkeestä uutta sisäkumia, vaikka aavistelin että reissu on minulle liian raskas. Matka ei sinänsä ole aivan mahdoton minulle nykykunnossakaan, mutta ongelman tuottaa maaston mäkisyys. Ilta meni vielä hyvin, mutta kun aamulla menin laittamaan kumia fillariin paikoilleen selkä katkesi pahasti. Tosi ikävä kipu alaselässä, jokin hermo puristaa ja vetää vasempaan jalkaan asti äksysti. Pyörä on onneksi kuitenkin nyt kunnossa. Levättävä tämä päivä, vaikka ei se mitään varsinaisesti autakaan. Psori + nivelpsori on ikuinen seuralainen koko loppuelämän, ja sen kanssa on opittava vain tulemaan toimeen. Hankalinta oli aikoinaan tottua siihen, että ei enää voi tehdä samoja asioita kuin ennen. Juoksemisen lopettaminen olisi kokonaisen kirjan kokoinen tarina kerrottavaksi, mutta sitten vielä kun ei voi edes kävellä kuten nuorena, eikä touhuta paljon muutakaan. Jokaista tekemistä pitää annostella. Ihme sinänsä kun pystyn vielä pyöräilemään lyhyitä matkoja. Vielä tulee aika, kun sekin loppuu. Jokainen vuosi on edellistä pahempi.
Liisa lähtee joillekin virasto asioille Raisioon tunnin päästä. Minä kuuntelen Eppuja Spotifystä jonkin aikaa, ja pelaan pari pokeriturnausta. Viimeisestä kahdesta viikosta n. 100-150 e plussalla. Kenostakin tuli viisikymppiä.

tiistai 11. elokuuta 2015

11.elokuuta 2015 klo 10.15

Kammottava olo taas aamulla. Alan epäillä, että otan aamuisin methoprolinia turhaan. Nytkin pulssi painui jonnekin viidenkymmenen tienoille, vaikka otin alle puolikkaan tablettia. Tosi lähellä oli, että ei mennyt taju. Otan huomenna vasta päivälääkkeenä sen, ja katson mitä tapahtuu. Tätä iänikuista paskaa vointia en ainakaan enää kestä viikkoakaan. Aamu-uinnille sentään pääsin, ja sen jälkeen vointi koheni. Vituttaa tuo ketipinorkin, vaikka sen ansiosta moni asia elämässä onkin ollut hyvin jo monta vuotta. Jatkuvasti silti mietin voittaako ketipinorin hyvät puolet oikeasti kaikki sen mukanaan tuomat järkyttävät sivuoireet. Paino yksi pahimmista. Satavarmaa on, että jos vähentäisin tai jättäisin pois ketipinorin, laihtuisin hetkessä 10 kg, ja terveyteni olisi jo sen ansiosta puolet parempi. Toisekseen, syön lähes pelkästään ketipinorin takia methoprolinia. Ketipinor nostaa joka ilta pulssin taivaisiin. Ilman ketipinoria tuskin tarvitsisin methoprolinia puolikasta pilleriä enempää päivässä, kun nyt otan 1 1/2 - 2. Ylipäätään en enää kaikkien lääkkeitten täyteisten kymmenien vuosien jälkeen edes muista, kuka minä oikeastaan alunperin olin, tai kuka olen. Ensin persoonasta vei aikoinaan puolet pois viina, ja myöhemmin lääkkeet. Viimeiset neljätoista vuotta olen syönyt pillereitä joka päivä useampaa laatua, kun nuorempana söin lähinnä tarpeen mukaan. Kun minulla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö, siitä lukien lääkitys on ollut pakollista, kun sitä ennen se oli vapaaehtoista ja pitkälti kiinni siitä minkälaiseksi itse koin tarpeen. Jo iät ja ajat lääkitykseni tarpeellisuuden ja vahvuuden ovat määritelleet muut kuin minä itse. Jos psykiatriltani kysyttäisiin, minun pitäisi tälläkin hetkellä syödä vielä 1-2 lääkettä vakituiseen entisten lisäksi, sitä mieltä hän oli jo vuosia sitten. Joinakin päivinä taivun itsekin samalle kannalle. Kuka tietää, ehkä oloni olisi parempi jos rauhoittavia lisättäisiin? Ei minulle ole mitään varsinaisia todisteita suuntaan eikä toiseen. Voi olla, että olen siksi niin saatanan vauhko koko ajan, kun en syö lääkkeitä vieläkään tarpeeksi, vaan liian vähän?
Liisa lähti äitiään tapaamaan Turkuun. Minä yritän koota ihmisyyteni rippeet, ja nettailen ja kuuntelen musiikkia vähän aikaa. Jonakin päivänä lähdettävä ostamaan uutta sisäkumia pyörään. Rikki, mikä rikki, eikä se toivomalla siitä muuksi muutu.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

10. elokuuta 2015 klo 9.30

Pyörän takakumi sitten taas paskana, vaikka juuri ostin uuden sisäkumin ja laitoin varsinaisen panssari päällikumin päälle. Ajan päivässä keskimäärin 300-400 metriä, aamu-uinnille tuohon rannalle ja takaisin. Siitäkin matkasta, samoin kuin kauppareissuista, talutan pyörää suurimman osan matkaa. Silti tämä on jo 5-7 kerta parin vuoden sisään kun kumi on rikki. En tiedä kuka perkeleen vintiö pyörääni terrorisoi. Ehdokkaita on mielessä muutama, mutta ketään on turha mennä edes epäsuorasti syyttämään, varsinkin kun kyseessä voi loppupeleissä olla vain ihan hemmetin huonosta tuurista. Onhan täällä hiekkateitä vaikka kuinka, ja ajan pyörällä myös talvisin. Tosi paljon kyllä harmittaa. Täällä jumalan selän takana pyörä on suoranainen välttämättömyys, jos ei ole autoa, moottoripyörää tai mopoa. Minulla ei ole ajokorttia, en ole koskaan edes käynnistänyt autoa, saati ajanut.
Aamu-uinti tehty, ja viikon ruuat kaupasta haettu. Nyt pokeria, ja Spotifyä pari tuntia.

torstai 6. elokuuta 2015

7. elokuuta 2015 klo 9.30

Löysin eilen kirpparilta Pentti Sarpanevan signeeaaman ja suunnittelemaan maljakon hintaan 15 e. Pentti ei ollut ihan yhtä kuuluisa kuin veljensä Timo, mutta esine on kaunis eikä hinta ollut minusta paha, vaikka pohjassa olikin pienen pieni särö. Hyvä lisä kokoelmaan. Vähän vain ihmetytti, kun mainostivat maljakkoa nimenomaan Timon tekemäksi, vaikka ei sitä ollut. Pohjassa oli mainitsemani Pentin signeerauskin! Aiemmin ostin samasta paikasta maljan jota myivät Riihimäen Lasin kehrämaljakkona, vaikka kyseessä ei tosiaankaan ollut kehrämaljakko. Yrittävät kusettaa tyhmempiä ostajia, tai sitten ihan oikeasti lätkivät myyntilappuihin aivan lonkalta tietoja? Vaikea sanoa. Minä kuitenkin molemmissa tapauksissa tiesin mitä ostin, enkä välittänyt vaikka lapuissa faktat olikin väärin. Molemmat maljakot olivat joka tapauksessa sikseen edullisia ja melkomoisia helmiä, mutta muista syistä mitä mainostivat. Älypuhelin on muuten hyvä apuväline aina kun lähtee ostamaan jotain kerättävää, jos itse ei ole varma suunnittelijasta, lasitehtaasta jne.  Yhdellä googlauksella löytää ison määrän tietoa kuvineen päivineen.

Tänään rauhallisempi päivä tiedossa kuin eilen. Uimassa kävin, mutta muuten varmaan vain nettailen ja illalla katsotaan televisiota.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Torstai 6. elokuuta 2015 klo 9.40

Vuokra + netti maksettu. Ostettu kaapit täyteen ruokaa. Tili tuli ja tili meni, mutta jotain jäi vielä taskunpohjallekin ja nyt tekisi mieli lähteä kirppiksille tekemään löytöjä. Ainoa mikä estää, niin virtaava hiki. Ihmeen lämmintä, vaikka aurinko ei ihan pilvettömältä taivaalta paistakaan. Uimassa käyminen ei raikastanut oloa yhtään, päinvastoin, tuli vielä kuumempi olo.
Äiti laittoi viestiä, että ovat matkalla Rauman kautta Poriin. Mukana tuli valokuvia Lokalahdelta, jossa vietin lapsena melko paljon aikaa. Aika paljon oli paikat muuttuneet. Rannan tunnistin tietysti ja sukulaisteni rakentaman päärakennuksen, mutta muuten en nähnyt mitään tuttua. Ylipäätään minulla on tunnetasolla valovuosien välimatka kaikkeen entiseen, lapsuuteen, nuoruuteen. Asiat, joitten luulin painavan minua koko loppuelämäni ajan, ovat jo unohtuneet. Ihmiset joita luulin rakastavani tai vihaavani hamaan hautaan saakka samoin. Viimeiset viisitoista vuotta Liisan kanssa ovat olleet hyvin onnellista ja rauhallista aikaa, vaikka olenkin vuosi vuodelta sairaampi ja jaksan vähemmän ja vähemmän. Olen katkaissut kaikki siteeni sitä aiempiin vuosiin ja ihmisiin niin täysin kuin suinkin, enkä mielelläni enää nykyisin kirjoita enkä puhu asioista jotka tapahtuivat minulle ennen kolmeakymmentäviittä ikävuotta. Aikoinaan jauhoin niitä juttuja liiankin kanssa. Miksi en yhtä hyvin eläisi tätä päivää, tai katsoisi tulevaisuuteen, kun en muutakaan voi?

tiistai 4. elokuuta 2015

Tiistai 4. heinäkuuta 2015 klo 12.45

Tuleekohan kesä vielä sittenkin, kun aamulla pääsi pitkästä aikaa auringon paisteessa uimaan. Huomenna pitää mennä apteekkiin, voisi poiketa Nunnalahden rannan kautta, ja ottaa jonkin aikaa aurinkoa, jos sää edelleen suosii.
L lähti äsken kävelylle, mutta minusta ei ollut mukaan lähtijäksi, kun taas tänäänkin mennyt iso osa ajasta verenpaineen vahtimiseen. Ihan älytöntä touhua, jokin pakkomielle tuo pumpun seuraaminen minulla. Tosin koko juttu lähti jo ylä-asteella siitä, että Rieskälähteen koulun terveyssisar huomasi minulla olevan ikäisekseni korkean verenpaineen, ja ylikiihkeän lepopulssin. Siitä alkoi koko elämänikäinen sydänfilmi, verikoe ym. rumba, joka jatkuu edelleen. Asiaa ei helpottanut sekään, kun vajaa parikymppisenä huomattiin, että minulla on jokin sivuääni, lisälyönti sydämessä tms. Ensimmäisen kerran lääkäri kirjoitti minulle betasalpaajia n. 18-19 vuotiaana, ja nyt olen jo iät ja ajat joutunut syömään niitä vakituisesti joka päivä. Helpottavat kyllä oloa paljon, jos vain annos on kohdallaan. Tosi pirullinen pahaolo tulee, jos vahingossakin ottaa betasalpaajaa tarpeetta tai liikaa, mutta vielä kamalampi on olo jos ei ota silloin kuin oikeasti niitä tarvitsee. Aika monta kertaa jouduttu soittamaan ambulanssi näittenkin juttujen vuoksi, ei pelkästään bipon.
Salaisuuksia ja valheita sitten loppui eilen ainakin toistaiseksi, ja tytär oli syyllinen. Katsoin netistä aamulla, että jatko-osissa on uusi mies päänäyttelijänä. En kyllä ymmärrä, miksi.